YK1

Otsikko on ehkä hämäävä koska kuitenkin edellään jo kp 12. Eli ovulaatio on luultavasti tapahtumaisillaan juuri nyt. Minähän siis oletan että mulla oli menkat, en edelleenkään ole satavarma että ne oli ne. Kuitenkin ovulaatio-oireet oli aika selkeät. Jouduin vain ensin kyselemään luotto-ystävältäni ja wa-ryhmästä että mitä tämä on kun maha turposi kuin pullataikina ja mahaan sattui todella paljon, myös rinnat oli kipeät. Nämä oireet saivat jo epäilemään raskautta mutta tosiaan tulin siihen lopputulokseen muiden avustuksella että se on ovulaatio. Flo ei ole siitä vielä ilmoitellut mulle mutta sen luotettavuus on vielä heikohko koska en ole kirjannut sinne kuin yhdet kuukautiset. Joten uusia odotellessa että saa siitä kaiken hyödyn irti.

Eli eilen päästiin sitten ekaa kertaa ns.kunnolla yrittämään ja nostinkin jalat kohti kattoa. Se olkoon ainoa apukeino tässä kierrossa ja muutoin yritän vain unohtaa koko asian. Katson sitten ensi kuussa greippimehua uudestaan. Mieheni on sitä mieltä tosiaan ettei aleta yrittämällä yrittämään ja olen samaa mieltä vaikka vauvan kaipuu on kamalan suuri ja valtava. Olen iloinen ja ennen kaikkea kiitollinen että olen saanut jo kerran kokea sen kaiken ihanan ja ei niin ihanan mitä raskaus ja pikkuvauva-aika tuo tullessaan. Mutta juuri se tekee tästä vauvankaipuusta todella kovan. Kun tiedän miltä se kaikki tuntuu. 

Sen takia seuraan nyt todella paljon erilaisia odotus-blogeja ja olen myös lukenut joitakin läpi ajan kuluksi, ihan vain että pääsen tuntemaan niitä tunteita uusiksi. Muistan miltä se tuntui kun vauva melskasi mahassa ympäriinsä. Se oli vaan parasta. Parempaa kuin mikään viihde ikinä. Ja just se perus että heti kun niitä yrittää kuvata niin samantien rauhottui. Niitä liikkeitä mulla on eniten ikävä. Ei niinkään niitä muita juttuja, haha. Kunpa pärjäisin paremmin pahoinvoinnin kanssa mitä viimeksi. Mutta kaiken kestää. Eniten mua jännittää taas alkuraskaus koska viimeksikin olin ihan sekaisin kunnes tuli ultra. 

Mutta tässä tämä. 

-m-