Talvi on vihdoin täällä. Meillekin sateli lunta keskiviikosta perjantaihin ja ollaan päästy vihdoin laskemaan pulkkamäkeä ja muutenkin telmimään lumessa. Olo on paljon virkeämpi kun ulkona on enemmän valoa ja siellä on mukavaa olla taaperon kanssa. Tavoite on että joka päivä oltaisiin väh.tunti ulkona, mutta välillä tuolla on ollut niin kamala ilma että ollaan tyydytty vain lenkkeihin. Lähinnä se johtuu itsestäni koska tarvitsisin kunnon ulkoilukamppeet.
Eilen soittelin (tod.näk) tulevalle työnantajalle ja kyselin mikä siellä on tilanne palkkatukihakemuksen suhteen yms. Leukani loksahti melkein lattiaan kun hän sanoi saaneensa te-toimistolta sellaista infoa että minusta on turha hakea palkkatukea koska en ole turkulainen joten he eivät voi sitä myöntää. En ole koskaan kuullut että palkkatuki olisi paikkakuntakohtaista.
Aloin sitten selvittämään että pitääkö se paikkaansa ja soitin itse sitten te-toimiston vaihteeseen kun mulla ei sen oman työntekijän numeroa ollut tietenkään tallessa. Ja sieltä sitten sanottiin että kyllä asia on näin mutta hän pyytää vielä mun omaa työntekijää soittamaan ja varmistamaan asian. Puhelun jälkeen minä sitten olin aivan kuin mailalla päähän lyöty ja täynnä pettymystä ja raivoa. Koska olihan mulla herännyt suuri toive ja usko siihen työpaikkaan.
Meni joku vajaa tunti ja sitten mun oma työntekijä soitti. Selitin hänelle tilanteen ja hän oli aivan ihmeissään että miksi mulle ja työnantajalle on annettu väärää tietoa. Hän lupasi soittaa sille työnantajalle ja sitten soittaa takaisin. Meni hetki ja hän soitti. Pomo(??) oli mua kovasti kehunut ja sanonut pettyneensä kun hänelle oli sanottu etten voikaan tulla ja oli ollut todella iloinen että minusta voikin saada tukea. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kirjoittelen lisää taas kunhan löydän aikaa siihen. Varmasti lähipäivinä.
-m-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti