sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kahdestaan

Ihan ensimmäiseksi, todella isot propsit ja suitsutukset jokaiselle yksinhuoltajalle! Olette siis aivan super leijonaemoja. 

Minä olen ollut onnekas, kai? Olen saanut olla kotona lapseni kanssa pitkään, samoin mieheni on ollut kotona. Työttömyys ei ole meidän perheessä valinta vaan olosuhteiden pakko. Kuitenkin siinä on omat etunsa että teitä on kaksi kotona taaperon kanssa. Toinen voi leikkiä ja riehua kun toinen väsyy. Samoin voi vuorotella aamuheräämisten kanssa. Pianhan tämä muuttuu, mun töiden on määrä alkaa 5.3. eli viikon päästä! Jaiks! Olen todella innoissani. Tämä tarkoittaa heräämisiä ainakin kaksi tuntia aiemmin kuin nyt täällä kotona. Mun äijät saa jäädä tänne vielä tuhisemaan kun itse lähden kohti Turkua. 

Olemme tosiaan olleet pojan kanssa täällä keskenämme perjantai-aamusta. En ole ollut parhaimmalla päällä, vasta tänään oloni on suhteellisen normaali enkä kärsi enää pms-oireista. Aamut menee meillä aina hyvin, turhaudun ainoastaan jos poika ei yhtään kuuntele minua. Ja jos hän haastaa, eli kokeilee rajoja monen monta kertaa peräkkäin niin silloin pitää oikeasti laskea hitaasti yy, kaa, koo. Päiväunet ovat kestäneet 1,5 - 2 tuntia minkä aikana olen saanut tehtyä hieman etätyötä äidilleni, ja myös hieman pelattua. Pelaan Sims 4 rentoutukseksi. Siinä pelissä saa olla ihan rauhassa kontrollinatsi eikä kukaan tee mitään ellen anna lupaa! Parasta. Illat meillä taas menee hieman vaihtelevasti. Ruuan laitto on välillä haastavaa, esim eilen lapsi kerkesi koskemaan tulikuumaa kattilaa vaikka juuri kielsin ja siirsin kädet pois sen lähettyviltä. Onneksi ensiapu auttoi eikä jäänyt mitään merkkejä isommasta pipistä. 

Nukkumaanmenot meillä on mennyt jotenkin tosi hankalaksi kun tultiin takaisin kotiin. Mummilassa innostuin kun lapsi nukahti monta kertaa pelkällä peitolla eikä siis tarvinnut unipussia rauhottuakseen. Meillä on siis ollut unipussi joskus ehkä 3 kk ikäisestä asti? En enää edes muista. Kun tulimme kotiin, peitto ei kelpaa ja poika kiipeää jatkuvasti pois pinnasängystä! Meillä ei ole siis laskettavaa laitaa ja pohja ihan alhaalla mutta sieltä hän apinoi itsensä karkuun. Ihan hullua miten kekseliäs tuon ikäinen voikin olla. Joten unipussi takaisin käyttöön. Alkuviikosta lapsi vaati että isi jää silittämään ja hän jäi vaikka olin sitä vastaan. Olen monta kertaa opettanut meidän pojan nukahtamaan itsekseen ja kaikista tämmöisistä tulee takapakkia. 
Ja niinhän siinä kävi että vielä torstainakin poika halusi et isi jää. Mut en antanut ja nukahtihan se poika lopulta. Emme siis huudata vaan käymme heti jos tulee kunnon itkua. Mutta perjantaina sitten oli niin lohdutonta itkua eikä rauhoittunut ennen kuin olin hetken hänen huoneessaan. Meni vartti ja nukahti. Eilen oli sama homma. Mutta tänään sain nukahtamaan itse! Olen super tyytyväinen! Jospa huomennakin sujuisi yhtä hyvin.

Tällä postauksella alkaa olla pituutta jo kiitettävästi. Alanpa rentoutumaan ennen kuin täytyy mennä nukkumaan että jaksaa taas huomenna. :)

-m-

perjantai 23. helmikuuta 2018

YK2

Nyt "pikapostaus" näin todella myöhään illasta ennen nukkumaanmenoa. En oikein tiedä miksi postaustahti on nyt hidastunut mutta yritän petrata.

Eilen mua etoi päivällä tosi pahasti ja tein sitten miehen ja ystävän pyynnöstä raskaustestin, turhaan. Mittasin lämpöä vielä ennen sen tekoa ettei mene hukkaan ja se mittari näytti mulle edelleen 36.8. Joten sinne meni testi taas roskikseen. Kismittää.

Aamulla havahduin joskus seitsemän, puoli kahdeksan aikaan tuttuun tunteeseen et arvasin jo ennen vessaan menoa että menkat alkoi. Kierto oli mulla siis vain 27 päivää ja luteaalivaihe vain 11 päivää. 

Nyt kun saisi iskostettua päähänsä että mikään muu ei kerro raskaudesta kuin menkkojen pois jääminen. Että saisi lopetettua sen oman kropan jatkuvan kyttäämisen. 

Ihmehän se olisi ollut jos näin äkkiä olisi tärpännyt, tämä mun kroppa on siis niin epäluotettava että en ole missään vaiheessa uskonut aikaiseen plussaan vaikka olen sitä kovasti toivonutkin. 

Muihin asioihin, mieheni lähti tänään yhden aikoihin kotoa kohti Helsinkiä ja nyt olemme pojan kanssa kaksistaan. Onhan tuo miehen tytär täällä mutta hänestä on apua korkeintaan koiran ulkoiluttamiseen jos siihenkään. Joten nyt on vain pärjättävä. Tästä päivästä annan itselleni arvosanan kuusi tai seitsemän koska oli monta tilannetta missä olisi pitänyt vain hengittää rauhassa eikä olla niin hermo kireellä. Mutta kun *ituttaa niin *ituttaa ja vaikkei se lapseen saisi vaikuttaa niin silti se vaikuttaa niin että ihan kaikkia temppuja ja rajojen kokeilua ei meinaa hermot kestää. Ei niistä sen enempää. Lähden tästä nukkumaan että jaksan huomisen paremmin. 

-m-

maanantai 19. helmikuuta 2018

Home sweet home

Hellurei täältä lounasrannikolta. Kotiuduttiin eilen pojan kanssa ja aika nuhaisina. Saatiin jossakin kohtaa reissua joku flunssapöpö siis. En tosiaan kerennyt kirjoittamaan enää toiste tuolla äidilläni. Torstaina kävin pienen työnteon jälkeen veljeni luona juttelemassa ja katsomassa hänen kissanpentuaan. Illasta käytiin vielä Prismassa ja Nanson liikkeessä. Ostin sieltä paidan ja huivin itselleni kun olivat isosti alennuksessa. Perjantai-iltaa istuin hyvän ystäväni ja pojan kummitädin luona iltaa. Syötiin, juotiin pari siideriä, mässäiltiin ja kuunneltiin Radio Novan retroperjantaita. Oli ihana ilta, tosi rentouttava. Lauantaina kävimme sitten vielä hoplopissa riehumassa kummitädin kera. 

Eilinen junamatka meni ihan hyvin. Toki huomasi että hiihtolomaliikennettä oli aika paljon ja junat olivat aika täynnä. Onnekseni yksi kanssamatkustaja auttoi kantamaan laukun vaihdossa.

Poika rupesi mummulassa nukkumaan peitolla mutta nyt kotona se ei onnistu enää. Harmittaa että jätin toisen unipussin äidilleni. Mutta koitetaan sitten uudestaan kun saadaan tuo uusi sänky toimintaan. 

Mitäs minä vielä kertoisin. No nyt on kp 24. Sunnuntaina 11.2 sain tikkuun tosiaan ovulaation. Maanantaina tuntui kamalia kipuja. Sitten ei kahteen päivään mitään. Torstaina illasta alkoi sitten tuntumaan tuikkivia kipuja. Sen jälkeen niitä on tullut sitten vähän väliä. Varsinkin iltaisin ne huomaa. Mittasin lämmön ja se on 37.0. Koko pojan raskauden ajan minulla oli 36.9-37.1 astetta. Joten.. Toki se lämpö voi myös johtua tästä nuhasta mutta yhtään kuumeinen olo minulla ei ole vaikka normaalilämpö on 35,4. Voisin sanoa että mielenkiinnolla odotan lauantaita jolloin menkkojen pitäisi alkaa. Ainoa mitä odotan vielä on kipeät rinnat. Se on se mistä aloin pojan raskautta epäilemään. Tosin, viimeksi havahduin testaamaan vasta 5+3. Että jos olen raskaana niin sitten sitä oiretta voi varmaan hetken vielä odottaa. Saapi nähdä miten käy kun viikonloppu saapuu. 

-m-

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Lyhyesti

Nyt tämmöinen nopea postaus. Olemme olleet nyt äidilläni kaksi päivää. Minulla ei ole omaa konetta mukana täällä ja siksi tämä viikko on aika hiljainen. 

Junamatka meni aika hyvin lukuunottamatta yhtä pikaraivaria minkä seurauksena mehukatti-välipalaa lensi pitkin taaperon ja äidin vaatteita, hieman junan penkille ja lattialle ja vieressä matkustavan kengälle. Onneksi vieressämme istui kahden pojan äiti joka ei ollut moksiskaan moisesta sotkusta. Itseä kyllä nolotti. Leikkipaikat molemmissa junissa olivat lähes tyhjillään ja saimme leikkiä rauhassa. Toisella kertaa leikkikaverina oli lähes samanikäinen tyttö joka olisi kovasti halunnut ottaa mun poikaa kädestä mutta eihän tämä uskaltautunut vaan veti kädet mahdollisimman kiinni kroppaansa. Hassu! 

Kävin eilen kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ja olo on tällä hetkellä super hyvä! Mikään paikka ei ole jumissa, ainoastaan hassusti on hieman kuin rankasti urheillut olo mutta se kuuluu asiaan. Suosittelen ihan jokaiselle jolla on esimerkiksi selkäongelmia käymään hoidossa! Sen voi tehdä myös raskaana olevalle ja se on super paljon tehokkaampaa ja pitkäkestoisempaa hyötyä tuovaa kuin hieronta. 

Tänään käytiin kirppiksillä ja löysin ihan kivasti vaatetta sekä itselle että pojalle. Löysin myös ihanat Nalle Puh lakanat. Kävimme lisäksi pienessä lastenvaateliikkeessä ja ostimme sieltä parit housut seuraavassa koossa. Mulla on se ongelma että mulla on koossa 92 pojalle tosi paljon yläosia, bodeja ja paitoja mutta housuja eikä yökkäreitä ole pahemmin. Kirpparilla oli yksi yökkäri kokoa 104 mutta ei näytä läheskään niin isolta joten taidanpa verrata sitä tänään meidän toisiin yökkäreihin. 

En näköjään osaa kirjoittaa lyhyesti! No mutta aion tässä lähiaikoina kirjoittaa meidän puhumisen opetteluista postauksen. Poika ei siis hirmuisesti puhu vielä ja olen nyt houkutellut opettelemaan sanoja vaivihkaa. Tämmöistä nyt tällä kertaa. Katsotaan jos ehdin jossakin vaiheessa kirjoittamaan uudestaan täällä olon aikana. En vain pidä kännykällä kirjoittamisesta joten joudun odottamaan sopivaa tilaisuutta livahtaa koneelle. :)

-m-

lauantai 10. helmikuuta 2018

Taaperon kanssa junassa & pakkauslista

Olemme lähdössä maanantaina eli ylihuomenna poikani kanssa kahdestaan äitini luokse Joensuuhun. Me ollaan käyty tää reissu kahdestaan monen monta kertaa, ekat rattaiden kanssa mutta viimeisimmät pelkästään Manducan kanssa. Ja aina olemme matkustaneet junalla. Ekan junareissun poika matkasi 3-viikkoisena, silloin ei ollut mukana rattaita mutta kantoreppu kyllä. Meitä oli silloin kaksi plus koira joten oltiin aikamoinen reissupoppoo. Silloin vähän jännitti miten sujuu vauvan kanssa ja monet kakkavaipat tuli vaihdettua matkan aikana, joka kestää siis n.7 tuntia. 

Nyt tuli kiire tehdä tämä reissu koska mulla tosiaan alkaa työt 5.3. näillä näkymin ja sitten kun ne alkaa niin ei ole aikaa lähteä reissaamaan toiselle puolelle suomea kovin usein. Minua harmittaa jonkin verran se että asumme näin kaukana äidistäni mutta onneksi junat kulkee, vaikkakin riistohinnoin. Voisin tähän listata pari vinkkiä junassa matkustamiseen taaperon kanssa.

1. Varaa viihdykkeitä. Esim kirja, leluja, kuvakortteja tai vaikkapa tabletti (joo tiedetään, et ruutuaika on liiallisena pahasta mutta hei, mieluummin se kuin kitinä).
2. Jos suinkin mahdollista, varaa lukollinen paikka matkalaukullesi, ainakaan mun poika ei pysy paikallaan koko reissua ja tykkää ravata pitkin junan käytävää. Silloin on hyvä että tietää matkatavaroiden olevan turvassa. 
3. Kosteusliinat! Se vesi mitä tulee vessoissa on niin jäätävän kylmää ettei sillä kenenkään peppuja pestä. Joten kosteusliinat on hyviä jos kakka tulee matkan aikana. Myös ruokaillessa tai leikkipaikalta poistuessa on hyvä pyyhkiä kädet niillä. 
4. Jos raha ei ole ongelma, varaa lapselle oma paikka. Mun mielestä ne hinnat on niin hirveitä että päätän lähes joka kerta pärjätä yhdellä paikalla ja sitten kiroiluttaa kun seisoskelen itse kun lapsi ei suostu olemaan sylissä mutta tahtoo istua.
5. Varaa matkalle runsaasti hyvää mieltä ja pitkiä hermoja, varsinkin tahto-ikäisen kanssa. :)

Sitten tähän toiseen asiaan. Viikon reissulle kotimaahan hieman kylmempään kolkkaan täytyy pakata hyvin huolellisesti. Mulla on tapana tehdä pakkauslista koska muuten tuppaan unohtamaan asioita. Joten ajattelin nyt tähän laittaa esimerkiksi oman pakkauslistani tälleen talviajalle. Kesällä toki tarvitsee vähemmän. Toki koska kyseessä mummila niin sieltä löytyy jo aika paljon tavaraa meille, tai lähinnä siis pojalle. 

Pakkauslista:

Vaatteet äidille: 3 toppia, 3 pitkähihaista, neuletakki, villapaita, lämpölegginsit, kahdet olohousut, yhdet siistit housut, 2 yöpaitaa, 4 x alusvaatteet, yhdet villasukat.
Muut äidille: lääkkeet, kirja, pesuaineet, laturi, meikit ja dödö.
Matkalle äidille: tabletti + kuulokkeet, kirja, vauvalehti ja eväät.

Vaatteet pojalle: 3 bodya, 3 päällyspaitaa, neljät housut, 2 yökkäriä, villapaita, viidet sukat, kypärämyssy, talvihanskat.
Muut pojalle: Tutit, unipussi, shampoo ja hammastahna. 
Matkalle pojalle: kirja, unipussi + unipupu ja tutti, eväät. 

Mummilassa meillä on toinen toppapuku, paksu pipo, fleecepuku, molemmille hammasharjat ja tietysti pojalle huppupyyhe. 

Tästähän tulee tosi pitkä postaus mutta vielä on asiaa. Elikkäs ostin keskiviikkona ovulaatiotestipakkauksen missä on 10 liuskaa millä testata. Ja aloin samana päivänä tikuttaa ovista ja siis sain siihen viivan. Ja minähän heti oletin että okei siis ovis on tosi lähellä vaan ei kun siihenhän tulee aina viiva. Sitten vasta kun se testiviiva on saman vahvuinen kuin kontrolliviiva niin sitten se on positiivinen. Noh, samanlainen heikohko viiva torstaina. Eilen hieman tummempi ja tänä aamuna taas vähän tummempi. Sitten tunsin iltapäivästä repäisykipuja ja tuli lähes yhtä tumma kuin kontrolliviiva. Eli hyvin tiukille menee nyt et voiko tärpätä edes tässä kuussa. Mutta hyvällä tuurilla niin eiköhän se mahdollisuus ole olemassa. 

Niin ja värjäsin tänään hiukseni takaisin niiden luonnolliseen väriin ja nyt oon ihan kriisissä. Tosi vaikea tottua kun olen ollut punapää 4,5 vuotta. Enkä muista milloin viimeksi hiukset ovat olleet ruskeat. Hurjaa. Mutta tässä tämä kilometripostaus. 

-m-

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Kylpyläreissu taaperon kanssa

Tänään kävimme Turun Holiday club Caribiassa uimassa. Emme olleet aiemmin koskaan käyneet siellä eikä ollut mitään hajua mitä odottaa. Kun saavuimme kävellen perille huomasimme lapun ovessa missä luki että kaksi vesiliukumäkeä on suljettu huollon vuoksi. Ilmankos olikin nyt hyvä tarjous mennä kun kaikkialle ei päässyt. Luulimme olevamme pääovella mutta emme löytäneet kuin portaat joten jouduin kysymään neuvoa mistä pääsee rattailla kylpylään. Avulias nainen osoitti meille pääovea meistä oikella muutaman metrin päässä, haha! Ja neuvoi myös missä hissit ovat. Oli siis pieni seikkalu löytää edes sinne kylpylän puolelle. 

Palvelu oli hyvää, mitä nyt mun maksuranneke ei toiminut yhtään. Onneksi sille ei suurempaa tarvetta ollut, huomasin vain että unohdin lapsen pyyhkeen kotiin ja hänelle piti vuokrata pyyhe. Uimassa viihdyimme kaksi tuntia, sitten poika alkoi olla aika levoton ja ryntäili sinne sun tänne eikä viihtynyt enää paikallaan. Siinä vaiheessa totesimme että stressitaso nousi liiaksi ja lähdimme saunaan ja pesuille. 

Uinnin jälkeen poika leikki hetken sisätilassa sijaitsevassa leikkipaikassa ja sitten menimme syömään. Söimme sivistyneesti ja terveellisesti Hesburgerissa. Otin pitkästä aikaa itsekin hampurilaisen mutta en kyennyt syömään sitä edes loppuun kun alkoi etomaan. Sitten käveltiinkin keskustaan linkkapysäkille ja suunnattiin kohti kotia. Tosin käytiin kaupassa vielä mistä ostin hiusvärin ja ovulaatiotestejä. Testasin niillä äsken haalean viivan joten huomenna uusi testi. Jotain hormoneja siellä ainakin on. :)


-m-

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Sopeutumiseni äidiksi

Olin varmaan 15-vuotias kun sanoin mummulleni että haluan olla äiti. Että mitään muita suurempia toiveita elämältä minulla ei ole kuin se että saisin olla äiti. Kun sitten se raskautuminen ei ollut helppoa niin taistelin sen tahdon kanssa niin paljon. Yritin tukahduttaa sitä suurta toivetta ja eron tapahduttua päätin ettei lapset sitten vain ole mua varten, omat ainakaan. Äitini sanoi riidellessämme että toivottavasti minä itsekin saan yhtä v****pääkakaran kuin itse olen ja huusin takaisin että en aio hänelle yhtään lapsenlasta saada. Jouduin asumaan hetken äidilläni ja meno oli välillä myrskyisää. 

Kun sitten poikamme ilmoitti tulostaan lokakuisena aamuna, en voinut kuin kiljua ja itkeä ilosta. En voinut millään uskoa että kymmenien negatiivisten raskaustestien jälkeen näin kaksi viivaa. Äitini sai samantien puhelun. Raskausaikana nautin täysillä kaikesta positiivisesta ja otin viikottain masukuvia. Halusin muistaa kaiken, aivan kaiken. Ihan vaan jos en uudestaan pääse sitä kokemaan. Taisin itkeskellä sitä myös että entä jos en koskaan saa kokea tätä uudestaan. 

Synnytys ei mennyt niinkuin suunnittelin mutta milloin se menisikään. Mutta synnärillä innostuin imettämään mikä oli vastaan aiempia suunnitelmia. Siinä ehkä ensimmäinen sopeutuminen tuli mutta se oli hirveän ihanaa! Mitään en niin paljon kaipaa pikkuvauva-ajasta kuin niitä imetyshetkiä! Enkä malta odottaa että pääsen kokemaan ne uudestaan. 

Pikkuvauva-aika oli ihanaa, oikeastaan mikään ei tuntunut vaikealta, mitä nyt välillä väsytti. Vasta siinä vaiheessa kun poika alkoi liikkumaan hirveää vauhtia ja sotkemaan tuli mulle ensimmäiset vaikeudet. Ärsyynnyn sotkusta. En vain voi sille mitään. Joka kerta kun "äijät" on kahdestaan hetken ja tulen huoneeseen, näen kaaoksen. Vaikka eihän se ole kuin pallomeren pallot ympäri huonetta, duploja ja junaradan paloja, ja ehkä piirustuspaperia mutta mun sisin huutaa SOTKUA. Tulee tunne että pakko siivota. Ja sitten ne on pian taas uudestaan pitkin poikin lattialla. Ja taas minä siivoan. En voi itselleni mitään. Mutta äitiys on saanut minut sietämään sotkua paremmin. 

Se mistä toivoisin pääseväni eroon on se että kun näen pojan sotkevan, niin en ärsyyntyisi. Koska ei lapsi itse näe sitä sotkuna. Hän ei tee sitä tahallaan eikä varsinkaan ärsyttääkseen minua. Joten vaikka ollessaan leipomis-apuna niin sietäisin paremmin sitä jauhojen yms. heittelyä. Se on pojasta kuitenkin niin ihanaa saada osallistua kaikkeen. Joten pitempiä hermoja sotkujen suhteen olisi ihana saada. Kaikkea muuta jaksan hyvin, olen ihan ihmeissäni miten tyynesti otan raivarit vastaan. Tottakai jatkuva kenkkuilu ja vinkuminen turhauttaa mutta ei ärsytä. Sanoisin että olen erittäin hyvin sopeutunut tähän äitiyteen jo nyt. Toki uusia haasteita on edessä jos me vain saadaan toinen pienokainen meille. 

-m-

lauantai 3. helmikuuta 2018

Tulehduskipulääkkeiden vaikutus raskautumiseen

Nyt välillä taas hieman informatiivista tekstiä eikä pelkästään mun ajatuksia kaikesta. Eli, mulle tuli nyt uutena informaationa sellainen fakta että tulehduskipulääkkeiden jatkuva käyttö voi alentaa mahdollisuutta tulla raskaaksi. Ja mulla on ollut käytössä Voltaren retard jo kohta 1,5 vuotta. Se on toiminut hyvin ja pystynyt estämään niveltulehdusten pahentumisen ja auttanut moniin kipuihin todella hyvin. En siis missään vaiheessa ole ajatellut siitä mitään pahaa. Jopa imettäessäni teratologiselta sanottiin että buranan sijasta voin ottaa sitä koska mulle ei burana sovi sitten yhtään. Sain Voltarenin avulla jatkettua imetystä vielä hetken. 

Nyt kuitenkin törmäsin tuohon väitteeseen ja lähdin sitä sitten selvittämään. Voltaren retardin pakkausselosteessakin lukee näin:

"Voltaren saattaa vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Älä ota Voltaren Retard -depottabletteja, jos suunnittelet raskautta tai sinulla on vaikeuksia tulla raskaaksi, ellei se ole aivan välttämätöntä."

No, minähän jätin heti seuraavan lääkkeen ottamatta. Nyt menen kolmatta päivää ilman eikä olo ole mitenkään tosi kamala ainakaan. Hermokipuja on enemmän mutta se voi olla vain sattumaakin. Eilen muistui taas mieleen että millaista se iskiaskipu olikaan. Mutta tosiaan en muista koskaan ennen kuulleeni tästä ja minut on tosiaan todettu lapsettomaksi! Eikä silti ole sanottu tuosta. En kyllä muista olenko aikaisemmin käyttänyt tulehduskipulääkkeitä näin. Minulla oli kesään asti reumalääke käytössä kunnes todettiin että mun tulehdukset eivät johdu reumasta. 

Tässä vielä hyvää infoa asiasta jos joku kaipaa:

http://www.duodecimlehti.fi/api/pdf/duo93173

Tässä tämä, kirjoittelen huomenna sitten taas tavallista höttöä. 

-m-