Heipparallaa tutti

Musta on tullut tavattoman laiska kirjoittaja. Tai oikeastaan en vain meinaa löytää energiaa iltaisin kirjoittaa, kun minulla vihdoin on siihen aikaa. Viime viikolla työviikon päätteeksi jäin kahdestaan lapsen kanssa muutamaksi päiväksi. Miehen piti tulla sunnuntaina mutta niin ne tilanteet vaan elää. Tein keskiviikkona jo päätöksen että nyt me opetellaan tutista pois. Poika täyttää kuitenkin kolmen viikon päästä 2 vuotta eikä siis oikein tarvitse enää tuttia turvaksikaan. Poitsu oli vaan niin kovasti kiinni tutissa että pelkäsin etukäteen tosi paljon sitä reaktiota. Tässä päivä päivältä miten tuteista luopuminen sujui. 

Torstai:

Iltapäivästä kotiuduttuani rei'itän tutit pojan katsellessa videoita tietokoneelta. Rei'itän kaksi kappaletta koska kolmannen sijainnista minulla ei ole mitään hajua. Iltarutiinit sujuvat normaalisti. Poika ottaa sumutteet reippaasti ja pyytää Herra Hakkarais-pastillit ja tutin. Annan tutin ja yritän pitää pokan, siinä epäonnistuen, kun lapsen ilme on hyvin hyvin ihmettelevä. Saan vaivoin sanottua että tutti taitaa olla rikki että viedäänkö roskiin. Lapsi kysyy uudestaan tuttia ja haemme toisen tutin. Sanon pojalle että oravanpoikaset on varmaan käyneet maistelemassa tutteja kun ovat nähneet Nikkin imeskelevän niitä monta kertaa. Poitsu heittää toisen tutin tyynesti roskiin senkin. Pyörii hieman levottomasti sängyssä ja meinaa laittaa pupun kättä suuhun sun muuta mutta nukahtaa kuitenkin 40 minuutissa. Myöhemmin illalla tai oikeastaan yöstä 23-00 välillä huutaa vartin raivoissaan mutta nukahtaa lopulta uudestaan.

Perjantai:

Ei suostu nukkumaan päikkäreitä joten nukahtaa illalla sitten  viidessä minuutissa. Ei myöhempää heräämistä.

Lauantai:

Nukahtaa päikyille rattaisiin matkalla rannalle. Ei reagoi vaikka kaverilla on tutti suussa, minun suureksi ihmetykseksi. Ja illalla nukahtaa myös nopeasti. 

Sunnuntai meillä oli myös ihan normaali. Perjantaina meillä kävi myös sitten ensihoitajat. Totesinkin että ei ihan normaali perjantaia-ilta. Meidän kissa päätti raapaista poitsun sisä-silmäkulmaan ison vekin. Kun tämä oli juuri tapahtunut näin että silmä on veressä enkä mitään muuta. Pelästyin aivan helvetisti ja soitin 112 että mitä mun pitää tehdä kun en voi lähteä verta vuotavan ja huutavan lapsen kanssa bussilla ensiapuun. Päivystäjä lähetti meille ambulanssin tarkistamaan missä on reikä ja mitä sille voi tehdä. Ei sille voinut mitään tehdä kun niin lähellä silmämunaa mutta kuitenkin luomessa. 

Eilen huomattiin pojan herättyä päikkäreiltä että hänen silmä rähmii ja tänään sitten tuli diagnoosi, ei niin yllättävä, että silmät on tulehtuneet. Sitä ihmettelin miksi hemmetissä tohtori oli määrännyt yksittäispakattuja tippoja mitä pitäisi laittaa sitten jopa kuusi kertaa päivässä. Että just niin. Uhmikselle joka rimpuloi jos ottaa kiinni niin silleesti 6 kertaa vaan pitää kahlia syliin ja löytää vielä kädet et saa ne tipat. Voin sanoa että tänään ei vielä osattu yksin laittaa et katsotaan huomenna uudestaan :DDD

Sumutteet eli Ventoline ja Flixotide menee pojalla nykyään todella helposti. Alussa sujui mutta sitten hän alkoi änkyröimään niitä vastaan mut nyt taas sujuu. :)

Mä en tässä kierrossa sitten jaksanutkaan vetää tuota Royal Gele hunajaa kun ollut niin kuuma enkä jaksa juoda teetä. Joten siirrän sitä syksyyn. Ja ovulaatio-oireita tuntui tänään kun on kp15. Sitäkään päivää en tiennyt ennen kuin tarkistin Flosta. Eli tää kesä meillä tjottaillaan (tulee jos on tullakseen) että en jaksa miettiä tätä nyt hetkeen. Tottakai toivon plussaa että pääsen tästä piinasta. Näin unta yksi yö että synnytin 3500g tyttövauvan. Toivon sen olevan enneuni. <3 

-m-

Yksityisellä käynti

Sellaiset 5-6 viikkoa sitten meidän pojalle nousi aivan yhtäkkiä kuume. Kuume oli aika korkea, 3 päivää siinä 38-39 asteessa ja sen jälkeen päivä tai kaksi lämpöä. Sitten useana päivänä ei mitään. Aivan yhtäkkiä, kuten kuume, alkoi poitsu yskiä. Viikon yskimisen jälkeen mä halusin että mies käyttää lääkärillä. Silloin saatiin ohjeeksi antaa hunajaa saatesanoin että yskä voi kestää kolmekin viikkoa ja se on aivan normaalia. Noh, selvä. Odoteltiin se kolme viikkoa yskää, valvottiin aamuöitä ja oltiin jokainen tosi väsyneitä. Sitten mulla vaan loppui uskominen parantumiseen ja varasin uuden lääkäriajan. Mies käytti taas koska en töiden takia päässyt.

Siellä sitten sanottiin että pojalla on infektioastma-oireita. Ja siitähän mulla sitten alkoi sellainen googletus ettei mitään rajaa. Jotenkin mun pää käänsi sen niin että okei meidän lapsella on infektioastma ja se siitä. Saatiin Ventoline ja babyhaler, ohjeeksi kokeilla sitä 2-3 viikkoa jos auttaisi. Ei oikeastaan auttanut niin paljoa. Sen jälkeen tuli myös ihan kamala yö jonka aikana mietimme päivystykseen lähtöä/ambulanssin soittoa. Joten soitin aikaa tälle samalle lääkärille mutta sain ajan päivystykseen viime perjantaille ja siellä sitten sattui olemaan ihan tunari lääkäri. Ei siis kuunnellut kuulemma yhtään (en jälleen päässyt mukaan töiden takia) ja oli sanonut vaan että hunajaa ja höyryhengitystä vaikka yskimistä oli jatkunut jo kuukausi. 

Soitin äidille ja äidin kanssa sovittiin että nyt riittää ja mennään yksityiselle, että hän auttaa maksamaan sen. Tsekkasin aiemmin kyselemäni vinkit lääkäreistä ja varasin yhdelle heistä ajan tälle päivälle. Mua jännitti aivan kamalasti että tuleeko taas vaan samat ohjeet eikä auteta mitenkään lisää. 
Vaan ei. Saimme todella hyvää hoitoa ja ihanaa empaattista kohtelua osaksemme. Olen ikuisesti kiitollinen tälle lääkärille vaikkemme saaneetkaan selkeää vastausta vielä kysymykseen että onko lapsella infektioastmaa vai ei. Varsinaisia astmatestejä voi tehdä vasta 6 vuotiaasta ylöspäin ja toinen ikäraja oli 3 vuotta. Meidän poika täyttää ensi kuussa vasta 2 vuotta. Eli ei pysty nyt oikein millään toteamaan onko vai eikö. Saimme Flixotide suihkeen ventolinen lisäksi ja annoimme äsken ekan annoksen. Poika yski kyllä makuulla jonkin verran mutta nyt ei kuulu yskimistä enää nukahdettua. Se ei toki tarkoita sitä etteikö se voisi alkaa vielä. 

Eli joskus tosiaan kannattaa pienituloisenkin käydä yksityisellä. Mä olen aivan varma että tämä lääkäri oli jokaisen euron arvoinen. Sain sellaisen mielenrauhan ja toiveet parantumisesta että ei rajaa. Flixotide on meillä käytössä nyt kuukauden, ekat kaksi viikkoa isommalla annoksella ja sitten kaksi viikkoa pienemmällä annoksella. Sen jälkeen tämä sama lääkäri soittaa ja kyselee miten on mennyt että onko yskä jatkunut. Jos on niin laittaa meidät lastenpoliklinikalle Tyksiin. Myös jos yskä loppuu niin sumutteet voi lopettaa. Toivon jälkimmäistä!

Tulipa paljon tekstiä vaikka oli tarkoitus vain käydä nopeasti kertomassa kuulumisia. Huh!

-m-

Pettymys ja yk5

Mulla oli se lääkäri tuossa tiistaina eli toissapäivänä. Ensinnäkin mun käynnille oli varattu aikaa 40 min mutta olin huoneessa ehkä 10-15 min. Heti kun istuin alas niin tämä lääkäri sanoo ettei ymmärrä miksi olen tullut hänen vastaanotolle kun olen jo kerran luomusti raskautunut. Mielenkiintoista. Vähäteltyään ensin kierto-ongelmia hän teki todella ronskin sisätutkimuksen joka sattui aika paljon. Ei ottanut papaa vaikka se oli toiveissani, en ainakaan huomannut. Lähinnä vain survoi instrumentit sisään ja sen jälkeen moukaroi mahaa. Sen jälkeen hän sanoi että koska mulla on yksi luomu raskaus takana nykyisen miehen kanssa niin meitä ei voi vielä laittaa jonoon että sitten ensi vuonna jos on vielä tarvetta. Käski lopettaa stressaamisen ja kehtasi vielä sanoa että ei se raskaaksi tulo ole aina niin nopeaa. Et *ittu mä totesinkin sille et aijaa en ole huomannutkaan sen 6 vuoden aikana mitä odotin ekaa raskautta. Mutta millään ei ole väliä koska mies on vaihtunut. Tuntui että hänen mielestään mun lapsettomuus on loppunut siihen pisteeseen kun "vaihdoin" miestä. 

Se lapsettomuus ei  lopu ikinä, ei ainakaan pääkopassa. Mä olen edelleen se sama nainen joka ahdistui aina kun kuukautiset alkoi. Olen edelleen se sama nainen joka on tehnyt kymmeniä negatiivisia testejä. Suurin osa katkeruudesta on hellittänyt. Tottakai mun toivo elää edelleen, se onnistui jo kerran, miksei toistekin. Mutta tällaiset vastoinkäymiset ottaa koville. Kun sun surua vähätellään. Kun sä itse tiedät että ovuloit myöhään mutta sen vaikutusta vähätellään. 

Nyt on kp3. Kierto oli 27 päivää. Plussa ovulaatiotestiin tuli muistaakseni vasta kp18 eli luteaalivaihe oli hulppeat 8-9 päivää. Mutta jos sillä ei kerran väliä ole niin ei sitten. En jaksa enää. Tämän kierron menen vielä Royal Gelen kanssa ja jos ei tulosta niin menen sitten taas sillä periaatteella että tulee jos on tullakseen enkä enää yritä edesauttaa sitä. Ei mun psyyke kestä sellasta menoa enää. Mun on pakko keskittyä positiivisiin asioihin mun elämässä eikä surra tämmöistä joka helvetin kierrossa. 

Muutoin tiistai oli ihan kiva. Käytiin rannalla ja heitin talviturkin. Sain toki myös vuoden ekat auringonpolttamat. Toivoisin että voisin sanoa että vikat myös mutta tunnen itseni. En mä opi suojautumaan. Lisäksi mulla oli hygieniapassi-koe jonka suoritin pistein 39/40. Eli yksi virhe. Siihenkin olin ensin vastannut oikein mutta sitten sutannut yli ja vastannut väärin. C'est La Vie.

Eilen oli tyypillinen päivä. Illalla tosin kävin kävelemässä pienen lenkin koiran ja ystäväni kanssa mikä oli aika rentouttavaa. Juttelu onnistui hyvin enkuksi vaikka ensin takeltelin. Ystäväni on saksasta muuttanut tänne. :)

Tänään töissä riitti vilskettä mutta piristystä päivään toi sosionomi-opiskelija jolle annoin pienen haastattelun. Huomenna onkin aavistuksen lyhyempi päivä  mikä on todella jees!

-m-

Oho

Epähuomiossa edellisestä kirjoituksesta on kulunut jo aika pitkä ajanjakso. En tajua miten ei ole oikein tullut kirjoiteltua. Ehkäpä se on sitä kun ei ole oikein ollut mitään mistä kirjoittaa. Nyt on parikin aihetta takataskussa.

Viikkoja sitten meidän poika oli kuumeessa muutaman päivän ja sitten lämpöä oli jonkun verran. Sen jälkeen ei ollut mitään oiretta useampaan päivään. Pikkuhiljaa kuitenkin poika alkoi yskiä. Yski, yski, yski ja yski. Yski varsinkin öisin todella paljon. Käytettiin viikon yskän jälkeen lääkärissä. Kaikki oli aivan normaalisti. Keuhkot kuulosti normaaleilta ja korvat puhtaat. 

Viime perjantaina kun sitten edelleen yskä oli läsnä, varsinkin aamuyöt oli meillä tosi levottomia yli kolme viikkoa. Päätin että nyt ei tule mitään ja soitin aamusta lääkäriin ajan pojalle. Itselläni oli työvuoro enkä päässyt käyttämään mutta mun mies kävi. Odotin että olisi joku keuhkoputkentulehdus tai ehkä korvatulehdus. Mutta ei. Meidän pojalla on infektioastma, eli ahtauttava keuhkoputken tulehdus. Toisaalta, onhan tuo astetta pahempi diagnoosi kuin jokin korvatulehdus mutta olen alkanut tulla sinuiksi tuon kanssa. Poika ottaa iltaisin sumutteen tosi hyvin vaikka ekana iltana vähän jännäiltiin sitä. En voisi olla ylpeämpi. Nyt seuraillaan 2-3 viikkoa että paraneeko oireet ja jos ei niin taas lääkäriin. 

Lauantaina oli rentoa, päivällä oltiin ulkona auringossa ja illalla mä katselin tietokoneelta euroviisuja ja mies katsoi samassa huoneessa telkasta peliä. Itse olisin myös muuten katsonut peliä muttta alkoi kiinnostamaan taas euroviisut liikaa. Jo Israelin esiintyessä arvelin että se voi voittaa koska se kappale oli todella raikas ja erilainen muihin verrattuna. 

Eilen oli tosi ihanaa! Sain aamupalan sänkyyn, leipää ja kaakaoo. Poika tosin nuoli toista leipää eikä sen jälkeen tehnyt mieli syödä sitä :D Sitten mä pesin ihan vähän pyykkiä ja väsäsin mariannekääretortun. Olin ilmoittanut että mä haluan äitienpäivänä piknikille kun selvisi että on hyvä ilma. Sinne siis, eli rannalle viltin kanssa ja eväät esille. Poitsu ei oikein ymmärtänyt eväiden päälle mutta joi edes mehunsa. Hän leikki myös rannan leikkitelineessä ja kokeili mun rohkaisemana veden lämpöä. Ja piirsi kepillä hiekkaan. Tosin sitten innostui myös heittämään sen kepin avulla sitä hiekkavesimönjää kaikkialle. o.O

Nyt on menossa kp27 ja lähinnä sellainen olo että milloinkohan ne menkat alkaa. Toivottavasti ei huomen aamulla kun musta pitäisi ottaa papakoe, vihdoin on se lääkäriaika. Saa nähdä mitä mieltä se on sitten että laittaako lähetettä vielä lapsettomuuspolille. Samoin mulla on huomenna hygieniapassitesti ja saas nähdä miten mun käy. Muuten onkin vapaata. Harmi vaan etten voi nukkua edes kahdeksaan kun se lääkäri on jo 8:40. Aina ei voi voittaa!(sanoi Leijonat kun otti Saksalta turpiin) :D

-m-

O niinkuin Ovulaatio

Voisin luetella tähän nopeasti oireita ja merkkejä joista huomaan ovulaation tapahtuvan.

• Menkkojen loputtua mulla alkaa pikkuhiljaa pistellä jommalla kummalla puolella alavatsaa. Näitä kutsutaan ilmeisesti nimellä munasolun kasvukivut, mikä kuulostaa aika huvittavalta. 

• Limojen lisääntyminen. Tämä voi olla jopa aika häiritsevää välillä ja monesti joudun turvautumaan pikkuhousunsuojiinkin että ei tunnu siltä että housutkin kastuu. 

• Akti tuntuu siltä kuin hepin päässä olisi jonkin sortin katupora tai moukari. :D Olenkin miettinyt että miksi evoluutio on tehnyt lisääntymisen noin perhanan kivuliaaksi. 

• Rintojen sivut kipeentyvät. Ihan häiritsevästi. Esim suihkussa pitää olla varovainen että pestessä kroppaa ei vahingossakaan ole liian kovakourainen. 

• Turpoan alamahasta raskaana olevan näköiseksi. Siis tosi paljon. Aivan kuin sisälläni olisi menossa jonkin sortin vappupippalot ja siellä olisi monta ihanaa vappupalloa jotka pyrkivät lävistämään ihon. 

Tottakai näiden lisäksi olen tässäkin kierrossa käyttänyt ovulaatiotestejä. Aamulämpöjä en jaksa mittailla. Odotan mielenkiinnolla lääkäriä puolentoista viikon päästä. Toivottavasti hän pystyy määräämään mulle paljon labroja että nähdään ettei niissä ole mitään syytä mikä aiheuttaisi vaikeuksia. Myös mielenkiinnolla odotan että onko tämä sellainen kierto mistä voisi raskautua eli kuinka pitkä luteaalivaihe mulle tulee. 

-m-

II hääpäivä

Kaksi vuotta sitten kauniina keväisenä ja lämpimänä päivänä, astelimme ystäväni saattelemana maistraatin tiloihin. Aika oli varattu ja esteettömyystodistukset tilattu ajat sitten. Maha painoi aika paljon mutta askeleissa oli silti keveyttä. Jaksoin laittaa tukankin nätisti ja meikata. Mekkoa mulla ei ollut mutta kaftaani, joka menikin oikein näppärästi päälle vaikka massu oli aika valtava. Poitsu hengaili omassa ahtaassa yksiössään rauhallisesti vaikka mua itseä jännitti hieman. Lähinnä se että ehditäänkö ajoissa. 

Olin kyllä sanonut miehelleni että mitä vihkikaavaan kuuluu ja käskenyt myös itse tutustua siihen mutta siltikin itse tilaisuudessa tuli sählättyä. Meni ihan nauramiseksi ja vihkijälläkin oli vaikeuksia pitää pokka. Sekoiltiin sormuksissa ja sormissa mihin ne kuuluu. 

Tämä on ehdoton lemppari meidän hääkuvista

Kotona pidimme sitten kahvituksen todistajille. Alunperin sinne piti myös tulla yksi kaveri myös mutta hän epäonnekseen ajoi itse tilaisuuden aikana kolarin koska sai jonkun tajuttomuuskohtauksen. Olin todella onnellinen että kaverini oli kunnossa. <3 Olin tehnyt meille kakkua ja suolaista piirakkaa mikäli muistan oikein. Alkoholitonta skumppaa oli myös! Siihen voin antaa suosituksen, Drums and Barrels on ehdottomasti todella aidon makuinen mutta todella raikas. Jos siis olet raskaana ja mietit mikä olisi hyvä mutta juhlava juoma. 

Mutta mun on lähdettävä nyt unten maille, mulla on aivan kamala univelka ja toivon todella että tämä teksti on helposti ymmärrettävää olotilastani huolimatta. En aio oikolukea tätä. Ainiin! Aamulla ovulaatiotestiin tuli plussa. Mutta on tosiaan menossa jo se kiertopäivä 17, joten tuleepa taas mielenkiintoinen loppu kierto, lähinnä että kuinka lyhyt luteaalivaihe tulee olemaan. 

-m-

Systemaattista ignoorausta

Olen edennyt siihen pisteeseen etten enää edes jaksa ajatella kiertopäiviä. Testailen kuitenkin lääkärillä käyntiä varten ovulaatiota. Tarkistin äsken Flo'sta että mun kiertopäivä on nyt 15 ja aamulla ainakaan ei testi näyttänyt positiivista. Oli kuitenkin jo hieman tummempi että ehkä huomenna. Mutta ovulaation jälkeen en halua tuijottaa kroppaani.

Myös mun selkä on tällä hetkellä tulehtunut joten siltäkään osin en odota tältä kierrolta ihmettä. Huomenna soitan aamusta aikaa koska toi lämpötilaero on niin huomattava. Eilen illalla vielä mietin että onko kyse lihaskivusta mutta se että toi kohta on tulikuuma kertoo selkeästi tulehduksesta. En oikein ole positiivisella mielellä tänään. Selkä haittasi työntekoakin. 

Vappuaatto meillä meni mukavasti shoppaillessa itselleni vaatetta. Sitten käytiin isossa leikkipuistossa vähän seikkailemassa. Aurinkokin näyttäytyi ihanasti aamusta ja aamupäivästä. Käytiin myös citymarketissa missä ostin pojalle kahdet kengät. Umpikärelliset sandaalit ja sitten perus tarralenkkarit. Kiinnitin ostoksilla huomiota siihen että toinen jalka on toista hieman pienempi. Taidan varuiksi kysellä neuvolan tarkastuksessa et saako toinen jalka vielä toisen kiinni kasvussa. 

Eilen olimme vapputapahtumassa ihan lähialueella. Oli ihanasti kaikkea, livemusaa ja tekemistä lapsille. Meidänkin poika innostui juoksemaan muiden, isompien, lasten kanssa ja ekaa kertaa mua ei pelottanut että sattuu jotain. Ne tytöt osasi jotenkin ottaa huomioon et toinen on pienempi. 

Huomenna sitten eka "selkä" lääkäriin ja kuun puolessa välissä on sitten se gyne. Haluan saada tuon selän kuntoon mahdollisimman pian ja toivon että osuu hyvä lääkäri. :)


-m-