Jännitystä ilmassa

Hetki onkin vierähtänyt taas edellisestä kirjoituksesta. Pitkälti olen yrittänyt tässä saada kuvioita kuntoon useammallakin saralla. Työsopimukseni päättyi viime tiistaina. Hirveästi haluaisin jo nyt hakea töitä mutta arveluttaa se kun lähdemme kuun lopulla äidille 10 päiväksi ja se estäisi aloituksen esim ensi kuun alussa. Jos siis mahdollisesti tulisin palkatuksi niin tulisi niin vaikea tilanne sanoa että ei kiitos, en voi aloittaa vielä mutta 9.10. voin tulla. En todellakaan aio olla mitenkään nirso sen suhteen mitä työtä mulle tarjotaan. Mielellään osa-aikaiseen menisin ja saisi olla edes keskivertoa parempi palkka. Mulla ei tosin ole koulutusta mihinkään. Ensi syksynä toivoisin pääseväni aloittamaan erikoistumisen mielenterveys- ja päihdetyöhön. Ellen sitten ole äitiyslomalla. 

Ja nyt kun aiheeseen päästiin niin, koen tällä hetkellä raskausoireita. En voimakkaita mutta sellaisia että huomaan ne kyllä. Pohdin tuossa raskausguruni kanssa että milloin voisin tehdä testiä, hänen mielestään tiistaina voisin aloittaa testaamaan. Tosin mulla on erityisherkkä testi kaapissa jolla olisin voinut testata vaikka samantien mutta en halua sitä ns. tuhlata vaan teen sen sitten jos liuska antaa viitteitä plussaan. Eli viikon sisällä on vastaus varmasti. Tämä on vähän hankalaa kun ei tiedä mistä laskea kun keskenmeno sotkee yleensä kiertoja, kun ei tiedä milloin ovulaatio on tapahtunut ja sellaista. Toivon tietysti raskautta todella paljon. 

Mulla on hirveä hinku tehdä mun kuontalolle jotain radikaalia jonka toteutan ellen ole raskaana. Reissu äidille tulee todellakin tarpeeseen ja tällä kertaa molemmille on junaan istuinpaikat varattuna. 

Pojan uhma on nyt aika pahana. En oikein tiedä miten selviäisin niistä kaikista tempuista mutta ei auta kuin vain ottaa tilanne kerrallaan. Ainakin oma tahto on hemmetin voimakas ja tämä lapsi tulee aivan varmasti pärjäämään tässä maailmassa, sen verran jäärä on! Äiti on ihan helisemässä. Pottailu on alkanut sujumaan pikkuhiljaa paremmin, hän menee välillä ihan mielelläänkin istumaan potalle. Mun iso pieni poika. Niin ja kasvukontrollin tulos oli positiivinen, kuukaudessa 500g ja 1.5 cm lisää. Keväällä punnitaan taas. 

-m-

Pohdintoja

Työsopimukseni päättyy 11.9. Mua mietityttää suuresti se että mitä tekisin seuraavaksi. Selvää on että haluan tehdä päihdetyötä tulevaisuudessa mutta tarvitsen siihen koulutuksen, eli toisinsanoen mun täytyy lukea lähihoitaja-opinnot loppuun. Haluaisin lisää töitä. Pelkään kuitenkin etten löydä mitään. Aluksi haluan kuitenkin olla hetken ihan rauhassa, haluan käydä äitini luona itä-suomessa pojan kanssa. Samalla saan nähdä parasta ystävääni ja muita tuttuja. 

Toiseksi mieltäni askarruttaa se että milloin mun pitäisi osata odottaa ovulaation tapahtuvan ja entä milloin odottaa menkkoja. Sen tiedän että jos menkkoja ei kuulu siihen mennessä kun olen äidillä niin teen siellä testin ennen kuin lähden istumaan iltaa kaverini luokse. Yritän myös pistää muistiin oireita ja päivämääriä. Esim tänään mun maha on todella turvoksissa ja vatsaa nipistelee. Mietin myös että pitäisikö mun tehdä varuiksi yksi raskaustesti lähipäivinä että näen ettei tule viivan viivaa. 

Perjantaina olin työporukan kanssa virkistyspäivää viettämässä ensin hierojalla ja sitten lounaalla. Sen jälkeen miehet tuli mun kanssa kaupungille ja shoppailtiin palkkapäivän kunniaksi. Eilen käytiin Ikeassa ihanan ystävän kyydillä. Taas näyttää koti astetta paremmalta. Ehkä jokin päivä tämä näyttää valmiille. Meillä ei nimittäin ole mattoja. Tai ainakaan sellaisia mitkä sopisi sisustukseen. Nyt mulla alkaa täysi työviikko, 5 päivää putkeen. En tiedä miten jaksan herätä perjantaina kun aina yleensä neljäs aamu on takunnut ja pahasti. Heräänköhän ollenkaan. Sitten mulla onkin vain kaksi työaamua jäljellä. Tosin toinen on vapaaehtois-vuoro. Mutta 11. päivä pidän pienet läksiäiset. Tää on ollut hullut 6 kk mutta ehdottomasti olen tykännyt! 

-m-