En osannut arvata että heti ensimmäiset yrityskierrot voi olla näin tuskastuttavia. Olen yrittänyt etsiä vastaavanlaisia blogeja mitä tämä omani. Ei niitä kyllä kovin paljoa taida olla tai en vain osaa etsiä oikeista paikoista.
Ehkä tästä yrittämisestä tekee niin vaikean se kun olen ollut vauvakuumeessa niin piinaavan pitkään jo. En muista tarkkaa ajankohtaa mutta viimeistään silloin kun poikamme oppi kävelemään, mulle tuli olo että nyt mulla ei ole enää vauvaa. Ja sen jälkeen vauvakuume alkoi kasvamaan hirveällä tahdilla. Aloin heti ajattelemaan että milloin uskaltaisi ottaa puheeksi miehen kanssa.
Ihan aluksi me suunniteltiin aloitusta vasta kesällä. Sitten minä sanoin että ei se kuitenkaan heti tärppää kun hormonit on sekaisin pillereistä hetken, että aikaistetaan helmikuulle. Ja sitten joulukuussa totesin että en halua enää hakea pillereitä ja mies sitten myöntyi siihen. Että aika paljon aikaistui tuo ensin sovittu aloitus. Mutta ehkä ihan hyvä asia. Usko siihen tärppiin on vieläkin hieman heikohko, siis nopeaan sellaiseen. Myös meidän pojan yritys alkoi joulukuussa ja tärppi tuli vasta lokakuussa. Silloin se yllätti aivan täysin. Mutta sillon meillä olikin vain tjottailua koko homma.
Nyt jos leikittelen ajatuksella että tässä kierrossa tärppää niin sitten pahin pahoinvointi alkaa juuri siinä kun työt alkaa tai vähän sen jälkeen. Varmasti tulen yökkimään sielläkin koska en usko että jatkuva ruuan tankkaus toimii siellä niin hyvin. Mutta se on sit sen ajan pähkinä, jos on. Tällaista tänään.
-m-
keskiviikko 31. tammikuuta 2018
tiistai 30. tammikuuta 2018
Fiiliksiä
Kaikkein päällimmäisin on se että mulla on huijattu olo. Kroppa huijasi mua antamalla viitteitä tärppiin ja sitten melkein heti sen jälkeen alkoi menkat. Niin mitä? Mua ärsyttää aika paljon kieltämättä. Ja sitten kun ympärillä satelee plussia kaikille niin se nostaa heti vanhoja tunteita pintaan. Että miksei meille vielä vaikka olot lupaili. Niin typerää. Niiin typerää. Täytyy lopettaa oman kropan kyttääminen ja seurata vain kierron lopussa että alkaako ne menkat vai ei. Jos ei ala ajallaan niin sitten testiä kehiin. Ehkä pientä blues-fiilistä ilmassa vaikka periaatteessa jonkin luokan ihmehän se plussa olisi ollut jo heti.
Mutta yritän nyt keskittyä positiivisiin asioihin. Odotan innolla töiden alkua vaikka siihenkin on vielä yli kuukausi. Ja sitten odotan sitä mummola-reissua. Ovulaation pitäisi tapahtua ennen sinne lähtöä. Mulla on nyt käytössä verigreippimehu. Sitä litkin ja irvistelen joka aamu sinne ovulaatioon asti. Pitää varmaan hakea ovulaatiotestejä joilla testata sitten jos sitä samanlaista oiretta tulee mitä tuli toissa viikonloppuna.
En oikein tiedä mitä ajatella tällä hetkellä. Kyllä se toiveikkuus nousee sieltä taas loppu kiertoa kohden kuitenkin. Jos ei tule tärppiä niin mulla menee muutama kierto että opin olemaan taas toivomatta liikoja.
Sen verran todettiin et jos tässä kierrossa ei tule plussaa niin YK2 on sitten pelkkää tjottailua eli tulee jos on tullakseen. Ei mitään extrajuttuja siihen. Senkin takia että jotenkin vierastan joulukuuta synttärikuukautena. MUTTA plussa on toki silloinkin tervetullut!
On jokseenkin outoa suunnitella tällä tavoin kun joskus on jo todennut että en minä perk*** tule raskaaksi. Mutta kun on kerran tullut niin se nostaa toiveita näin. Mun puolesta saisi ne plussatuulet puhaltaa tännekin päin niin pääsisin tästä piinasta.
-m-
lauantai 27. tammikuuta 2018
Tietysti
No tietysti se tiputtelu yltyi sitten kunnon vuodoksi joten ilmeisesti nyt on sitten ihan oikeat menkat, sellaiset mihin minä olen tottunut. Eli unohdetaan kaikki kp17 hötäkät ja alotetaan alusta eli nyt kp 1 ja YK 1.
Otin tuossa jo lasillisen greippimehua. En oikeastaan ole kamalan pettynyt, lähinnä vain olen todella todella ihmeissäni että miksi ne ovulaatio-oireet oli niinkin selkeät ja miksi mua etoi ja miksi lämpö on koholla. Mut vastaisuudessa tulen aina odottamaan että ovatko menkat myöhässä ja vasta sitten mietin raskautta. En halua alkaa siihen että jatkuvasti mietin kiertopäiviä ja ovulaatiota ja kaikkea. Tosin seuraavan kerran kun niitä ovisoireita tulee niin taidan testata tikulla koska jos se ei ole ovulaatio niin mikä hitto se voi sitten olla. Mutta tämmönen lyhyt lisäpostaus.
-m-
Otin tuossa jo lasillisen greippimehua. En oikeastaan ole kamalan pettynyt, lähinnä vain olen todella todella ihmeissäni että miksi ne ovulaatio-oireet oli niinkin selkeät ja miksi mua etoi ja miksi lämpö on koholla. Mut vastaisuudessa tulen aina odottamaan että ovatko menkat myöhässä ja vasta sitten mietin raskautta. En halua alkaa siihen että jatkuvasti mietin kiertopäiviä ja ovulaatiota ja kaikkea. Tosin seuraavan kerran kun niitä ovisoireita tulee niin taidan testata tikulla koska jos se ei ole ovulaatio niin mikä hitto se voi sitten olla. Mutta tämmönen lyhyt lisäpostaus.
-m-
Ajatuksia
Ihan ekaksi pakko sanoa että odottavan aika on pitkä. Ostin eilen citymarketista testin minkä pitäisi näyttää raskaus jopa 6 päivää ennen menkkojen oletettua alkamista. Ja laskeskelin että 2.2. voisin testailla. En siis tiedä oikein mun kierron pituutta että karkeasti arvioin että se olisi 29 päivää.
Tänään aloin taas tiputtelemaan vaikka on kp 17. Nähtyäni verta olin jo siinä mielentilassa että sinne meni sekin uskomus. Toki olen siis erittäin skeptinen muutenkin kunnes näen 2 viivaa tikussa. Mutta nää kaikki oireet vaan kertoo siitä tärpistä. Enää odotan rintoihin kipua.
Mutta nyt ihan totta mun pitää pyrkiä unohtamaan tämä koko asia. Ihan sama vaikka etoisi keskellä päivää. Se plussa tulee jos on tärpännyt niin sitten viimeistään puolentoista viikon päästä siihen tikkuun ja sit etenen siitä. Jos se on negatiivinen niin pitää vaan nostaa leuka ylös ja jatkaa niinkuin ennenkin. Ärsyttää hieman nämä oireet koska ne tekee sen että mun on vaikeaa ignoorata tämä kaikki. Ja aina illalla huomaan unelmoivani.
Muihin aiheisiin! Käytiin tänään taas lasten liikuntatapahtumassa purkamassa noita pojan energioita. Oli kyllä tosi mukavaa taas. Toi tapahtuma pidetään aina joka toinen lauantai. Ollaan nyt käyty kahdesti ja kahden viikon päästä varmaan mennään taas. Olisi myös tarkoitus mennä tässä ensviikon lopulla tai sitä seuraavan alussa kylpylään. Ei olla vielä käyty pojan kanssa, eikä kyllä varmaan kahdestaankaan olla. Minulla on vielä tässä uintikielto päällä keskiviikkoon asti sen tatskan vuoksi. Mutta sen jälkeen päästään polskimaan. Meidän poika tykkää vedestä tosi paljon. Me harrastettiin vauvauintia ihan loppuun asti ja sit vielä yksi kausi päälle. Se loppui tuossa joulukuussa. Haikeaa oli lopettaa.
Kahden viikon päästä me lähdetään pojan kanssa mummulaan kyläilemään junalla. Junaliput oli kyllä jo aika kalliita kun katsoin eilen joten en usko että minulla on kiire niitä ostaa vielä. Mutta kaikkea kivaa on tässä tapahtumassa lähiaikoina. Tottakai se mahdollinen raskaus tuo oman twistinsä niihin sitten. (;
-m-
Tänään aloin taas tiputtelemaan vaikka on kp 17. Nähtyäni verta olin jo siinä mielentilassa että sinne meni sekin uskomus. Toki olen siis erittäin skeptinen muutenkin kunnes näen 2 viivaa tikussa. Mutta nää kaikki oireet vaan kertoo siitä tärpistä. Enää odotan rintoihin kipua.
Mutta nyt ihan totta mun pitää pyrkiä unohtamaan tämä koko asia. Ihan sama vaikka etoisi keskellä päivää. Se plussa tulee jos on tärpännyt niin sitten viimeistään puolentoista viikon päästä siihen tikkuun ja sit etenen siitä. Jos se on negatiivinen niin pitää vaan nostaa leuka ylös ja jatkaa niinkuin ennenkin. Ärsyttää hieman nämä oireet koska ne tekee sen että mun on vaikeaa ignoorata tämä kaikki. Ja aina illalla huomaan unelmoivani.
Muihin aiheisiin! Käytiin tänään taas lasten liikuntatapahtumassa purkamassa noita pojan energioita. Oli kyllä tosi mukavaa taas. Toi tapahtuma pidetään aina joka toinen lauantai. Ollaan nyt käyty kahdesti ja kahden viikon päästä varmaan mennään taas. Olisi myös tarkoitus mennä tässä ensviikon lopulla tai sitä seuraavan alussa kylpylään. Ei olla vielä käyty pojan kanssa, eikä kyllä varmaan kahdestaankaan olla. Minulla on vielä tässä uintikielto päällä keskiviikkoon asti sen tatskan vuoksi. Mutta sen jälkeen päästään polskimaan. Meidän poika tykkää vedestä tosi paljon. Me harrastettiin vauvauintia ihan loppuun asti ja sit vielä yksi kausi päälle. Se loppui tuossa joulukuussa. Haikeaa oli lopettaa.
Kahden viikon päästä me lähdetään pojan kanssa mummulaan kyläilemään junalla. Junaliput oli kyllä jo aika kalliita kun katsoin eilen joten en usko että minulla on kiire niitä ostaa vielä. Mutta kaikkea kivaa on tässä tapahtumassa lähiaikoina. Tottakai se mahdollinen raskaus tuo oman twistinsä niihin sitten. (;
-m-
torstai 25. tammikuuta 2018
Toiveikas
Yritän nyt saada järkevää tekstiä aikaiseksi. Mutta olen ihan super toiveikas tällä hetkellä. Tosiaan alkuviikosta tuli sitä punertavaa vuotoa ja nyt alavatsalla tuntuu painetta ja välillä tuikkii. Juoksen pissalla ja hajut tunkee aivolohkoon asti. Lisäksi mun ruumiinlämpö on noussut yli asteella ja se on koholla aamusta iltaan. Ja se ovulaatio tapahtui lauantaina luultavasti. Kääk!
Nyt on oletettavasti kp15 siis ja oireet ovat todella lupaavat. Tämä on myös hyvin hyvin outoa. Mietin ja mietin että voiko todella olla niin että tärppäsi näin äkkiä. Mietin myös sitä että oliko ne oikeasti menkat vai mitä ne oikein oli. Ovulaation oletan olleen tosiaan silloin lauantaina joten sen suhteen ne kai oli menkat. Ja silloin testipäivä olisi vasta 4.2. aikaisella testillä. Mutta jos ne ei olleet menkat. Niin voisin testata kai vaikka jo huomenna? Ajattelinkin että testaan ylihuomenna varuiksi ja sitten jos se on nega niin odottelen sinne 4.2 asti ennen seuraavaa testiä.
Tunteet vaihtelevat todella paljon siitä että mitä jos tämä onkin totta ja tästä tulee plussa. Ensinnäkin voiko sellainen raskaus kestää? Kaiketi, miksei. Onhan niitäkin kuultu paljon että aina ekasta kierrosta aina napannut. Mutta että minäkö? En millään pysty käsittelemään tätä vielä. Ensinnäkin lapsi on toivottu mutta ei meistä miehen kanssa kumpikaan ajatellut että se tulee näin äkkiä. Koska pojassakin meni se 10kk. Minusta olisi ihanaa tosin odottaa ystäväni kanssa yhtäaikaa. Saas nähdä. En halua toivoa liikoja ja yritän nyt lauantain jälkeen unohtaa koko asian.
-m-
Nyt on oletettavasti kp15 siis ja oireet ovat todella lupaavat. Tämä on myös hyvin hyvin outoa. Mietin ja mietin että voiko todella olla niin että tärppäsi näin äkkiä. Mietin myös sitä että oliko ne oikeasti menkat vai mitä ne oikein oli. Ovulaation oletan olleen tosiaan silloin lauantaina joten sen suhteen ne kai oli menkat. Ja silloin testipäivä olisi vasta 4.2. aikaisella testillä. Mutta jos ne ei olleet menkat. Niin voisin testata kai vaikka jo huomenna? Ajattelinkin että testaan ylihuomenna varuiksi ja sitten jos se on nega niin odottelen sinne 4.2 asti ennen seuraavaa testiä.
Tunteet vaihtelevat todella paljon siitä että mitä jos tämä onkin totta ja tästä tulee plussa. Ensinnäkin voiko sellainen raskaus kestää? Kaiketi, miksei. Onhan niitäkin kuultu paljon että aina ekasta kierrosta aina napannut. Mutta että minäkö? En millään pysty käsittelemään tätä vielä. Ensinnäkin lapsi on toivottu mutta ei meistä miehen kanssa kumpikaan ajatellut että se tulee näin äkkiä. Koska pojassakin meni se 10kk. Minusta olisi ihanaa tosin odottaa ystäväni kanssa yhtäaikaa. Saas nähdä. En halua toivoa liikoja ja yritän nyt lauantain jälkeen unohtaa koko asian.
-m-
keskiviikko 24. tammikuuta 2018
Toiveita elätellen
Tänä aamuna osasinkin eilisen keskustelun perusteella aamusta odotella ihania uutisia. Eräs kaverini on saanut toivomansa plussan! Yhteen aikaan juttelimme kovasti että olisi ihana saada toisetkin lapset samoihin aikoihin mutta nyt epäilen kyllä suuresti. Todellakin toivon edelleen että saataisiin suht pienellä ikäerolla mutta saa nähdä. Tiedän kuitenkin että ekasta kierrosta plussaaminen on erittäin epätodennäköistä.
Mutta sitten.. Eilen sain wc-paperiin haalean punaisen jäljen.. Se sai samantien toivon elämään. En halua toivoa liikoja kuitenkaan. Eli siis samantien tuli mieleen kiinnitysvuoto. Todella toivoin että minusta ei tulisi tällaista oman kehonsa kyttääjää mutta kuitenkin rekisteröin jokaisen jutun todella helpolla. Se on aika ärsyttävää itseasiassa.
Flo väittää että ovulaatio tapahtuisi tänään. En tiedä voiko siihen luottaa koska ovulaatio-oireet tulivat jo viime lauantaina kuitenkin. Ensi kierrossa ajattelin tikuttaa siitä lähtien kun ne oireet tulee että tarkoittaako se missä vaiheessa sitten ovulaatiota kun ne oireet tulee. Joillakin se tulee kuitenkin päivä niiden jälkeen ja joillain kestää pidempään. Haluan kuitenkin tietää milloin se tapahtuu vaikkei se muuta tätä yritystapaa oikeastaan mihinkään suuntaan. Emme aio siis heilutella peittoja silloin kuin testi/kroppa käskee. Vaan jatkamme tällä samalla tahdilla kuin ennenkin minkä pitäisi olla riittävä kattamaan ovulaatio, ennen sitä ja sen jälkeen.
Tajusin tänään että ulkoilu on mulle kyllä aika tärkeää myös eikä pelkästään meidän pojalle. Ulkona tuuli ja satoi lunta lähes vaakana mutta halusin sinne silti. Miehelle sanoin ettei sen tarvitse tulla kun vikisee aina niistä sää-tiloista ja tuli vähän sanaharkkaakin siitä. Mutta hän sitten kuitenkin otti koiran ja tuli ulos riehumaan meidän kanssa. Tehtiinkin lumiukko mikä kyllä valitettavasti hieman muistuttaa talidomidi-ihmistä. Ei oikein kädet onnistunut.
Mutta sitten.. Eilen sain wc-paperiin haalean punaisen jäljen.. Se sai samantien toivon elämään. En halua toivoa liikoja kuitenkaan. Eli siis samantien tuli mieleen kiinnitysvuoto. Todella toivoin että minusta ei tulisi tällaista oman kehonsa kyttääjää mutta kuitenkin rekisteröin jokaisen jutun todella helpolla. Se on aika ärsyttävää itseasiassa.
Flo väittää että ovulaatio tapahtuisi tänään. En tiedä voiko siihen luottaa koska ovulaatio-oireet tulivat jo viime lauantaina kuitenkin. Ensi kierrossa ajattelin tikuttaa siitä lähtien kun ne oireet tulee että tarkoittaako se missä vaiheessa sitten ovulaatiota kun ne oireet tulee. Joillakin se tulee kuitenkin päivä niiden jälkeen ja joillain kestää pidempään. Haluan kuitenkin tietää milloin se tapahtuu vaikkei se muuta tätä yritystapaa oikeastaan mihinkään suuntaan. Emme aio siis heilutella peittoja silloin kuin testi/kroppa käskee. Vaan jatkamme tällä samalla tahdilla kuin ennenkin minkä pitäisi olla riittävä kattamaan ovulaatio, ennen sitä ja sen jälkeen.
Tajusin tänään että ulkoilu on mulle kyllä aika tärkeää myös eikä pelkästään meidän pojalle. Ulkona tuuli ja satoi lunta lähes vaakana mutta halusin sinne silti. Miehelle sanoin ettei sen tarvitse tulla kun vikisee aina niistä sää-tiloista ja tuli vähän sanaharkkaakin siitä. Mutta hän sitten kuitenkin otti koiran ja tuli ulos riehumaan meidän kanssa. Tehtiinkin lumiukko mikä kyllä valitettavasti hieman muistuttaa talidomidi-ihmistä. Ei oikein kädet onnistunut.
-m-
maanantai 22. tammikuuta 2018
YK1
Otsikko on ehkä hämäävä koska kuitenkin edellään jo kp 12. Eli ovulaatio on luultavasti tapahtumaisillaan juuri nyt. Minähän siis oletan että mulla oli menkat, en edelleenkään ole satavarma että ne oli ne. Kuitenkin ovulaatio-oireet oli aika selkeät. Jouduin vain ensin kyselemään luotto-ystävältäni ja wa-ryhmästä että mitä tämä on kun maha turposi kuin pullataikina ja mahaan sattui todella paljon, myös rinnat oli kipeät. Nämä oireet saivat jo epäilemään raskautta mutta tosiaan tulin siihen lopputulokseen muiden avustuksella että se on ovulaatio. Flo ei ole siitä vielä ilmoitellut mulle mutta sen luotettavuus on vielä heikohko koska en ole kirjannut sinne kuin yhdet kuukautiset. Joten uusia odotellessa että saa siitä kaiken hyödyn irti.
Eli eilen päästiin sitten ekaa kertaa ns.kunnolla yrittämään ja nostinkin jalat kohti kattoa. Se olkoon ainoa apukeino tässä kierrossa ja muutoin yritän vain unohtaa koko asian. Katson sitten ensi kuussa greippimehua uudestaan. Mieheni on sitä mieltä tosiaan ettei aleta yrittämällä yrittämään ja olen samaa mieltä vaikka vauvan kaipuu on kamalan suuri ja valtava. Olen iloinen ja ennen kaikkea kiitollinen että olen saanut jo kerran kokea sen kaiken ihanan ja ei niin ihanan mitä raskaus ja pikkuvauva-aika tuo tullessaan. Mutta juuri se tekee tästä vauvankaipuusta todella kovan. Kun tiedän miltä se kaikki tuntuu.
Sen takia seuraan nyt todella paljon erilaisia odotus-blogeja ja olen myös lukenut joitakin läpi ajan kuluksi, ihan vain että pääsen tuntemaan niitä tunteita uusiksi. Muistan miltä se tuntui kun vauva melskasi mahassa ympäriinsä. Se oli vaan parasta. Parempaa kuin mikään viihde ikinä. Ja just se perus että heti kun niitä yrittää kuvata niin samantien rauhottui. Niitä liikkeitä mulla on eniten ikävä. Ei niinkään niitä muita juttuja, haha. Kunpa pärjäisin paremmin pahoinvoinnin kanssa mitä viimeksi. Mutta kaiken kestää. Eniten mua jännittää taas alkuraskaus koska viimeksikin olin ihan sekaisin kunnes tuli ultra.
Mutta tässä tämä.
-m-
Eli eilen päästiin sitten ekaa kertaa ns.kunnolla yrittämään ja nostinkin jalat kohti kattoa. Se olkoon ainoa apukeino tässä kierrossa ja muutoin yritän vain unohtaa koko asian. Katson sitten ensi kuussa greippimehua uudestaan. Mieheni on sitä mieltä tosiaan ettei aleta yrittämällä yrittämään ja olen samaa mieltä vaikka vauvan kaipuu on kamalan suuri ja valtava. Olen iloinen ja ennen kaikkea kiitollinen että olen saanut jo kerran kokea sen kaiken ihanan ja ei niin ihanan mitä raskaus ja pikkuvauva-aika tuo tullessaan. Mutta juuri se tekee tästä vauvankaipuusta todella kovan. Kun tiedän miltä se kaikki tuntuu.
Sen takia seuraan nyt todella paljon erilaisia odotus-blogeja ja olen myös lukenut joitakin läpi ajan kuluksi, ihan vain että pääsen tuntemaan niitä tunteita uusiksi. Muistan miltä se tuntui kun vauva melskasi mahassa ympäriinsä. Se oli vaan parasta. Parempaa kuin mikään viihde ikinä. Ja just se perus että heti kun niitä yrittää kuvata niin samantien rauhottui. Niitä liikkeitä mulla on eniten ikävä. Ei niinkään niitä muita juttuja, haha. Kunpa pärjäisin paremmin pahoinvoinnin kanssa mitä viimeksi. Mutta kaiken kestää. Eniten mua jännittää taas alkuraskaus koska viimeksikin olin ihan sekaisin kunnes tuli ultra.
Mutta tässä tämä.
-m-
lauantai 20. tammikuuta 2018
Tilannekatsaus
Talvi on vihdoin täällä. Meillekin sateli lunta keskiviikosta perjantaihin ja ollaan päästy vihdoin laskemaan pulkkamäkeä ja muutenkin telmimään lumessa. Olo on paljon virkeämpi kun ulkona on enemmän valoa ja siellä on mukavaa olla taaperon kanssa. Tavoite on että joka päivä oltaisiin väh.tunti ulkona, mutta välillä tuolla on ollut niin kamala ilma että ollaan tyydytty vain lenkkeihin. Lähinnä se johtuu itsestäni koska tarvitsisin kunnon ulkoilukamppeet.
Eilen soittelin (tod.näk) tulevalle työnantajalle ja kyselin mikä siellä on tilanne palkkatukihakemuksen suhteen yms. Leukani loksahti melkein lattiaan kun hän sanoi saaneensa te-toimistolta sellaista infoa että minusta on turha hakea palkkatukea koska en ole turkulainen joten he eivät voi sitä myöntää. En ole koskaan kuullut että palkkatuki olisi paikkakuntakohtaista.
Aloin sitten selvittämään että pitääkö se paikkaansa ja soitin itse sitten te-toimiston vaihteeseen kun mulla ei sen oman työntekijän numeroa ollut tietenkään tallessa. Ja sieltä sitten sanottiin että kyllä asia on näin mutta hän pyytää vielä mun omaa työntekijää soittamaan ja varmistamaan asian. Puhelun jälkeen minä sitten olin aivan kuin mailalla päähän lyöty ja täynnä pettymystä ja raivoa. Koska olihan mulla herännyt suuri toive ja usko siihen työpaikkaan.
Meni joku vajaa tunti ja sitten mun oma työntekijä soitti. Selitin hänelle tilanteen ja hän oli aivan ihmeissään että miksi mulle ja työnantajalle on annettu väärää tietoa. Hän lupasi soittaa sille työnantajalle ja sitten soittaa takaisin. Meni hetki ja hän soitti. Pomo(??) oli mua kovasti kehunut ja sanonut pettyneensä kun hänelle oli sanottu etten voikaan tulla ja oli ollut todella iloinen että minusta voikin saada tukea. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kirjoittelen lisää taas kunhan löydän aikaa siihen. Varmasti lähipäivinä.
-m-
Eilen soittelin (tod.näk) tulevalle työnantajalle ja kyselin mikä siellä on tilanne palkkatukihakemuksen suhteen yms. Leukani loksahti melkein lattiaan kun hän sanoi saaneensa te-toimistolta sellaista infoa että minusta on turha hakea palkkatukea koska en ole turkulainen joten he eivät voi sitä myöntää. En ole koskaan kuullut että palkkatuki olisi paikkakuntakohtaista.
Aloin sitten selvittämään että pitääkö se paikkaansa ja soitin itse sitten te-toimiston vaihteeseen kun mulla ei sen oman työntekijän numeroa ollut tietenkään tallessa. Ja sieltä sitten sanottiin että kyllä asia on näin mutta hän pyytää vielä mun omaa työntekijää soittamaan ja varmistamaan asian. Puhelun jälkeen minä sitten olin aivan kuin mailalla päähän lyöty ja täynnä pettymystä ja raivoa. Koska olihan mulla herännyt suuri toive ja usko siihen työpaikkaan.
Meni joku vajaa tunti ja sitten mun oma työntekijä soitti. Selitin hänelle tilanteen ja hän oli aivan ihmeissään että miksi mulle ja työnantajalle on annettu väärää tietoa. Hän lupasi soittaa sille työnantajalle ja sitten soittaa takaisin. Meni hetki ja hän soitti. Pomo(??) oli mua kovasti kehunut ja sanonut pettyneensä kun hänelle oli sanottu etten voikaan tulla ja oli ollut todella iloinen että minusta voikin saada tukea. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kirjoittelen lisää taas kunhan löydän aikaa siihen. Varmasti lähipäivinä.
-m-
torstai 18. tammikuuta 2018
Muistotatuointi
Kun olin 16-vuotias, päätin että jonakin päivänä minulle tulee tatuointi. Olin ihaillut muiden tatuointeja jo pitkään, eniten isäni olkapäässä olevaa kotkaa. Kotka oli kolme värinen mustan lisäksi, siinä oli punaista, keltaista ja vihreää. Hiplailin sitä jo pienenä. Taisin sanoakin iskälle että jonakin päivänä otan tatuoinnin. Iskä taisi sanoa että älä ota. ;)
Vuonna 2011 huhtikuussa sain surullisia uutisia. Isäni oli menehtynyt. Se otti tosi koville. Olin juuri toipunut totaalisesta opiskelu-uupumuksesta ja masennuksesta. Mulla menikin pari kuukautta aikamoisessa sumussa. Haimme lupaa ympäristövirastolta ja kesällä veimme hänen tuhkat ja seppeleen pohjanlahteen. <3
Sen jälkeen tatuointi-ajatukset muotoituivat niin että jonain päivänä otan iskästä muistotatuoinnin. Kun tapasin nykyisen mieheni, menin useamman kerran käymään hänen mukanaan tatuoijalla. Varasin häneltä lopulta ajan viime vuonna mutta luovutin sen ajan miehelleni kun en saanut rahoja kasaan. Sen jälkeen vieläkin muuttui se mitä otan. Varasin uuden ajan.
Aika oli eilen. Vietinkin eilen nelisen tuntia studiolla. Neulan alla niistä olin varmaan vähän alle kolme tuntia. Oli pakko pitää taukoja. Kipu ei ollut paha ennen kuin lopussa. Iho oli jo niin turvonnut että jokainen väritys tuntui jo suht pahalle. Ei enää hengittelyt riittäneet. Lopussa alkoi jo itseäkin turhauttamaan ettei pysynyt paikallaan. Tai jalka pysyi mutta muuten ei. Kuitenkin se saatiin valmiiksi. Nyt on sitten pesua ja rasvausta seuraavat pari viikkoa kunnes parantuu. :)
Tässä vielä kuva tästä Joker The Tattoo Shopin taidonnäytteestä:
Kuvasta sen verran vielä että siinä on isäni ensimmäisellä YK-rauhanturvaaja komennuksellaan. Olen itse erittäin onnellinen lopputuloksesta enkä malta odottaa sen parantumista.
Vuonna 2011 huhtikuussa sain surullisia uutisia. Isäni oli menehtynyt. Se otti tosi koville. Olin juuri toipunut totaalisesta opiskelu-uupumuksesta ja masennuksesta. Mulla menikin pari kuukautta aikamoisessa sumussa. Haimme lupaa ympäristövirastolta ja kesällä veimme hänen tuhkat ja seppeleen pohjanlahteen. <3
Sen jälkeen tatuointi-ajatukset muotoituivat niin että jonain päivänä otan iskästä muistotatuoinnin. Kun tapasin nykyisen mieheni, menin useamman kerran käymään hänen mukanaan tatuoijalla. Varasin häneltä lopulta ajan viime vuonna mutta luovutin sen ajan miehelleni kun en saanut rahoja kasaan. Sen jälkeen vieläkin muuttui se mitä otan. Varasin uuden ajan.
Aika oli eilen. Vietinkin eilen nelisen tuntia studiolla. Neulan alla niistä olin varmaan vähän alle kolme tuntia. Oli pakko pitää taukoja. Kipu ei ollut paha ennen kuin lopussa. Iho oli jo niin turvonnut että jokainen väritys tuntui jo suht pahalle. Ei enää hengittelyt riittäneet. Lopussa alkoi jo itseäkin turhauttamaan ettei pysynyt paikallaan. Tai jalka pysyi mutta muuten ei. Kuitenkin se saatiin valmiiksi. Nyt on sitten pesua ja rasvausta seuraavat pari viikkoa kunnes parantuu. :)
Tässä vielä kuva tästä Joker The Tattoo Shopin taidonnäytteestä:
Kuvasta sen verran vielä että siinä on isäni ensimmäisellä YK-rauhanturvaaja komennuksellaan. Olen itse erittäin onnellinen lopputuloksesta enkä malta odottaa sen parantumista.
maanantai 15. tammikuuta 2018
Maanantait
Moi vaan täältä hattara-aivojen pääkeskuksesta! Olen todella ylpeä itsestäni juuri nyt. Sain pyykit kuivumaan! Jes! Olen pessyt kyseisen koneellisen tänään kolme kertaa :'D. Oh dear. Unohdin siis, en kerran, vaan kaksi kertaa pyykit ummehtumaan koneeseen. Minä olen todella tarkka siitä että pyykit ei saa olla yhtään ummehtuneen hajuisia ja pienikin viive niiden kuivumaan laittoon aiheuttaa sen välittömästi. Joten uusi pesu siis. Ei kovin ympäristöystävällistä unohdella tällä tavoin.
Polvi on aika musta tällä hetkellä. Ja jäykkä. Mutta muutoin aika normaali jo. Ei siis tarvetta käydä vilauttaan sitä. Olen pystynyt käymään koiran kanssa lenkeillä ja tänään kävin yksin kaupassa, tai no, lapsen kanssa mutta kuitenkin. Ekana iltana en oikein uskaltanut tehdä mitään mutta kyllä se siitä taas sitten lähti.
Olen piinaillut jo valmiiksi palkkatukipäätöstä. Ahdistaa kun sitä joutuu odottelemaan. Päivähoitovastaava vastasi että alkaa hoitamaan asiaa sitten vasta kun tilanteeni varmistuu eli kun päätös tulee. Vaikka samantien kun päätös tulee, aion olla käytettävissä eli aloittaa työt. Joten toivon että päätös tulee nopeasti. Soittelen tällä viikolla kyllä jo sinne työpaikalle ja kerron omat tietoni ja kyselen sieltä heidän.
Eilen innostuin leipomaan pitkästä aikaa. Ei siinä kyllä kamalasti tekemistä ollut mutta tein kinkku-punasipuli-aurajuustopiirakan. Siitä tuli ruma, niinkuin kaikista minun leipomuksista :'D. Mutta saatte silti kuvan siitä. Hyvää oli!
Jos joku kaipaa ohjetta niin tässäpä tämä:
100 g pehmeää voita
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl vettä
-Sekoita tasaiseksi ja levitä voideltuun piirakkavuokaan. Laita vartiksi jääkaappiin. Pistele pohjaa haarukalla ja esipaista 10 minuuttia. (200 c)
100 g kinkkusuikaletta tai vastaavaa
1/2 punasipuli
oman maun mukaan auraa
1 prk (200g) creme fraichea
1/2 prk kermaviiliä
2 kananmunaa
mustapippuria
ripaus suolaa
Ripottele sipuli, kinkku ja aura esipaistetun pohjan päälle. Sekoita kananmunat ja kermaviili ja creme fraiche + mausteet kulhossa ja kaada täytteiden päälle. Laita uuniin n.20 minuutiksi. (200c)
Polvi on aika musta tällä hetkellä. Ja jäykkä. Mutta muutoin aika normaali jo. Ei siis tarvetta käydä vilauttaan sitä. Olen pystynyt käymään koiran kanssa lenkeillä ja tänään kävin yksin kaupassa, tai no, lapsen kanssa mutta kuitenkin. Ekana iltana en oikein uskaltanut tehdä mitään mutta kyllä se siitä taas sitten lähti.
Olen piinaillut jo valmiiksi palkkatukipäätöstä. Ahdistaa kun sitä joutuu odottelemaan. Päivähoitovastaava vastasi että alkaa hoitamaan asiaa sitten vasta kun tilanteeni varmistuu eli kun päätös tulee. Vaikka samantien kun päätös tulee, aion olla käytettävissä eli aloittaa työt. Joten toivon että päätös tulee nopeasti. Soittelen tällä viikolla kyllä jo sinne työpaikalle ja kerron omat tietoni ja kyselen sieltä heidän.
Eilen innostuin leipomaan pitkästä aikaa. Ei siinä kyllä kamalasti tekemistä ollut mutta tein kinkku-punasipuli-aurajuustopiirakan. Siitä tuli ruma, niinkuin kaikista minun leipomuksista :'D. Mutta saatte silti kuvan siitä. Hyvää oli!
Jos joku kaipaa ohjetta niin tässäpä tämä:
100 g pehmeää voita
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl vettä
-Sekoita tasaiseksi ja levitä voideltuun piirakkavuokaan. Laita vartiksi jääkaappiin. Pistele pohjaa haarukalla ja esipaista 10 minuuttia. (200 c)
100 g kinkkusuikaletta tai vastaavaa
1/2 punasipuli
oman maun mukaan auraa
1 prk (200g) creme fraichea
1/2 prk kermaviiliä
2 kananmunaa
mustapippuria
ripaus suolaa
Ripottele sipuli, kinkku ja aura esipaistetun pohjan päälle. Sekoita kananmunat ja kermaviili ja creme fraiche + mausteet kulhossa ja kaada täytteiden päälle. Laita uuniin n.20 minuutiksi. (200c)
lauantai 13. tammikuuta 2018
Uusia tuulia
Sain postitse keskiviikkona työtarjouksen työkkäriltä. Se oli laatuaan ensimmäinen ikinä. Yleensä mulle ei löydy mitään työtä mitä voitaisiin tarjota tai mitä voisin hakea. En olekaan hetkeen käynyt katselemassa työpaikkoja. Nyt kuitenkin työkuva kuulosti erittäin sopivalta. Soitin sinne torstaina iltapäivästä ja sovittiin haastattelu heti perjantaille puolilta päivin.
Eilen kävin siis siinä haastattelussa. Haastattelu meni tosi hyvin ja vaikutan kuulemma erittäin pätevältä henkilöltä siihen työhön. Ainoa mutka matkassa onkin se että minun palkkaamiseen he tarvitsevat palkkatukea, ja mun kohdalla se ei ole automaattista koska takanani ei ole vielä kahta vuotta työttömyyttä mitä yhdistys siihen tarvitsee. Terveydentilani voi kuitenkin puolesta puhua sen myöntämiseen. Joten toivotaan parasta.
Sitten toiseen asiaan. Minä en olekaan varma että alkoiko menkat. Vuoto on todella vähäistä verrattuna aiempiin menkkoihin ennen pillereitä. TMI WARNING. Pieniä hyytymiä kuitenkin tulee ja PMS on vahvasti läsnä. Joten ehkä ovat, ehkä eivät. Kai sen näkee siitä et tuleeko ovulaatio-oireita vai toiset menkat parin viikon sisään. Ärsyttää tällainen epävarmuus.
Me käytiin tänään yhdessä lastentapahtumassa missä oli kaikkea kivaa lapsille. Poika tykkäsi tosi paljon ajella esim plaston mopolla. Minä itse vain jotenkin onnistuin astumaan huonosti ja vääntämään jalan ja rojahtamaan sen päälle poika sylissä ja nyt on polvi sitten tosi jäykkä. Tulee takautumia siitä kun lumpio on lähtenyt joskus sijoiltaan. Nyt vaan ei mielestäni käynyt niin, kai... En vain pysty taittamaan nyt jalkaa hirveämmin. Turhauttaa.
torstai 11. tammikuuta 2018
Neuvolakäynti + muuta
Hiphei kaikille jotka eksyvät lukemaan tätä! Mulla on tosi hyvä päivä. Eilenkin oli, mitä nyt väsyin kun oltiin pitkään kaupungilla. Eilen lähdettiin jo yhdentoista aikaan siis kaupungille. Ensin käytiin tsekkaamassa henkkamaukan alet. Mun lempparifarkut, tai oikeastaan ainoat farkut, meni rikki haaroista joten oli vähän pakko mennä katseleen jos löytyisi uudet.
Kokeilin neljät eri farkut mutta vain yhdet oli hyvät ja ne oli siis aivan täydelliset! Ne on niin mukavat päällä että huhhuh. Löysin myös mukavat olohousut ja kissapipon mihin rakastuin ehkä vähän liikaakin. En yleensä siis hemmottele itseäni uusilla vaatteilla mutta nyt oli pakko. Myös mun mies löysi itsensä tyylisen takin ja pojalle löydettiin myös ylisöpö bombertakki.
Tämän tyylinen. Nyt en jostain syystä löydä kuvaa juuri siitä minkä ostimme. Kuitenkin. Menee varmaan heti ennen kuin tuota voi käyttää kun tänne Varsinais-Suomeen on vihdoin saapuneet pakkaset. Vielä kun tulisi lunta niin päästäisiin oikein nauttimaan talvesta. Poika nimittäin on jo pyydellyt että otettaisiin pulkka mukaan mutta eihän tuolla vielä kykene laskemaan mäkeä kun lunta ei ole nimeksikään.
Vaatteiden shoppailun jälkeen me vietiin mun kännykkä korjattavaksi, siihen piti vaihtaa akku. Sillä aikaa kun sitä odoteltiin niin käytiin Hansa-korttelissa syömässä China&Thai Palacessa lounasbuffetit. Poika söi myös tosi reippaasti. Ruuan jälkeen hän sai hieman leikkiä Pikkuli-nurkkauksessa. Sitten pitikin lähteä jo hakemaan kännykkä. Mulla on käytössä Honor 7, on ollut jo puoltoista vuotta ja olen ollut todella tyytyväinen siihen. Nyt syksyn aikana vaan akku rupesi kamalasti temppuilemaan. Kuulemma syksyn aikana tullut paljon liikkeeseen niitä akun vaihtoon. Mikälie massa hajoaminen käynnissä, haha!
Sitten me käytiin vielä apteekissa ja citymarketissa ennen kotiin menoa. Poika nukkui cittarikierroksen ajan rattaissa. Eli about tunnin. Ja sen jälkeen ei sitten nukuttu koko päivänä.
Tänään meillä oli aamupäivästä pojan 1,5 vuotis neuvolakäynti. Kyseessä lääkärineuvola siis. Kasvua oli tapahtunut aika hyvin.
Pistän sulkuihin 1v mitat.
Paino 10,810 kg (9,220 kg)
Pituus 83,3 cm (74,5 cm)
Päänympärys 48,3 cm (46,4)
Jossakin vaiheessa meistä tuntui että poika on kasvanut pituutta tosi paljon, eikä ihme, sillä pituutta tuli tosiaan melkein 9 cm(!!) puolessa vuodessa. Tuntui että hän ylsi paikkoihin mihin ei ennen yltänyt ja oltiin ihan ihmeissään että jahas, yllät sinnekin. Neuvolan jälkeen käytiin lastenvaatekirppiksellä hakemassa lisää koon 92 vaatteita koska niistä on toistaiseksi vielä pulaa.
Ruokakaupassa tuntui sitten tuttu tunne. TMI WARNING. Eli todella selkeästi tunsin että menkat alkoi nyt. Siinä sitten yritin nopeasti poukkoilla loput tuotteet plus tamponit hakemaan ja kassan läpi. Selvisin kotiin ilman suurempia vahinkoja onneksi. Mutta nyt me päästään aloittamaan tämä ns.projekti. En ole ikinä ollut näin iloinen menkoista. :)
Kokeilin neljät eri farkut mutta vain yhdet oli hyvät ja ne oli siis aivan täydelliset! Ne on niin mukavat päällä että huhhuh. Löysin myös mukavat olohousut ja kissapipon mihin rakastuin ehkä vähän liikaakin. En yleensä siis hemmottele itseäni uusilla vaatteilla mutta nyt oli pakko. Myös mun mies löysi itsensä tyylisen takin ja pojalle löydettiin myös ylisöpö bombertakki.
Vaatteiden shoppailun jälkeen me vietiin mun kännykkä korjattavaksi, siihen piti vaihtaa akku. Sillä aikaa kun sitä odoteltiin niin käytiin Hansa-korttelissa syömässä China&Thai Palacessa lounasbuffetit. Poika söi myös tosi reippaasti. Ruuan jälkeen hän sai hieman leikkiä Pikkuli-nurkkauksessa. Sitten pitikin lähteä jo hakemaan kännykkä. Mulla on käytössä Honor 7, on ollut jo puoltoista vuotta ja olen ollut todella tyytyväinen siihen. Nyt syksyn aikana vaan akku rupesi kamalasti temppuilemaan. Kuulemma syksyn aikana tullut paljon liikkeeseen niitä akun vaihtoon. Mikälie massa hajoaminen käynnissä, haha!
Sitten me käytiin vielä apteekissa ja citymarketissa ennen kotiin menoa. Poika nukkui cittarikierroksen ajan rattaissa. Eli about tunnin. Ja sen jälkeen ei sitten nukuttu koko päivänä.
Tänään meillä oli aamupäivästä pojan 1,5 vuotis neuvolakäynti. Kyseessä lääkärineuvola siis. Kasvua oli tapahtunut aika hyvin.
Pistän sulkuihin 1v mitat.
Paino 10,810 kg (9,220 kg)
Pituus 83,3 cm (74,5 cm)
Päänympärys 48,3 cm (46,4)
Jossakin vaiheessa meistä tuntui että poika on kasvanut pituutta tosi paljon, eikä ihme, sillä pituutta tuli tosiaan melkein 9 cm(!!) puolessa vuodessa. Tuntui että hän ylsi paikkoihin mihin ei ennen yltänyt ja oltiin ihan ihmeissään että jahas, yllät sinnekin. Neuvolan jälkeen käytiin lastenvaatekirppiksellä hakemassa lisää koon 92 vaatteita koska niistä on toistaiseksi vielä pulaa.
Ruokakaupassa tuntui sitten tuttu tunne. TMI WARNING. Eli todella selkeästi tunsin että menkat alkoi nyt. Siinä sitten yritin nopeasti poukkoilla loput tuotteet plus tamponit hakemaan ja kassan läpi. Selvisin kotiin ilman suurempia vahinkoja onneksi. Mutta nyt me päästään aloittamaan tämä ns.projekti. En ole ikinä ollut näin iloinen menkoista. :)
maanantai 8. tammikuuta 2018
Vihdoin!
Olen jo jonkin aikaa kuumotellut sitä että milloinkohan tuo poika oikein innostuu opettelemaan sanoja. Vielä kaksi viikkoa sitten ei kiinnostanut lainkaan. Toki hän osaa sanoa selkeästi äiti ja isi. Mutta nyt on tullut monta sanaa lisää. Mm. Kissa, anna, lisää, kirja, hyvä, lamppu. Tämä huojentaa, ehdin jo miettiä että alkaako ollenkaan puhumaan selkeästi koskaan vai mennäänkö me puheterapiaan.
Äitinä tulee aina hieman vertailtua omaansa toisiin samanikäisiin. Minä en ole poikkeus. Olen jopa ahdistunut siitä kun kaikki muut tuntuvat osaavan niin paljon sanoja, paitsi meidän poika. Nyt en ole enää niin huolissani.
Meillä lähdettiin suht aikaisin liikkeelle, ryömittiin kun oli 5kk ja konttasi kun oli 7kk jne. Kävelemään kunnolla tosin lähti vasta kesällä synttäreiden jälkeen. Mummulassa oli hyvä harjoitella nurmikolla tasapainoa ja kävelyä. Nykyään tuo lapsi ei pysy paikallaan oikein ollenkaan. Mihinkään ei hirveämmin ole malttanut keskittyä. Esim. potallakaan ei viihdy tällä hetkellä yhtään. Mikä on tosi turhauttavaa koska haluaisin että päästäisiin päivä-vaipoista eroon kesällä. Jospa sekin ajan kanssa.
Myös tutti on tiukassa tällä rämäpää 1,5 vuotiaalla. Päivisin ei ole enää käytössä mutta unille sen saa. Siitäkin haluaisin päästä eroon mutta pitäköön vielä kun näyttää olevan super tärkeä.
Meillä on torstaina vihdosta viimein 1,5 vuotis-neuvola. Aiotaan ottaa siellä vesirokkorokote pojalle. Pituusmittaa odotan suurella mielenkiinnolla. Painoon saan osviittaa kotipuntarillakin. Kirjoittelen viimeistään silloin lisää.
Äitinä tulee aina hieman vertailtua omaansa toisiin samanikäisiin. Minä en ole poikkeus. Olen jopa ahdistunut siitä kun kaikki muut tuntuvat osaavan niin paljon sanoja, paitsi meidän poika. Nyt en ole enää niin huolissani.
Meillä lähdettiin suht aikaisin liikkeelle, ryömittiin kun oli 5kk ja konttasi kun oli 7kk jne. Kävelemään kunnolla tosin lähti vasta kesällä synttäreiden jälkeen. Mummulassa oli hyvä harjoitella nurmikolla tasapainoa ja kävelyä. Nykyään tuo lapsi ei pysy paikallaan oikein ollenkaan. Mihinkään ei hirveämmin ole malttanut keskittyä. Esim. potallakaan ei viihdy tällä hetkellä yhtään. Mikä on tosi turhauttavaa koska haluaisin että päästäisiin päivä-vaipoista eroon kesällä. Jospa sekin ajan kanssa.
Myös tutti on tiukassa tällä rämäpää 1,5 vuotiaalla. Päivisin ei ole enää käytössä mutta unille sen saa. Siitäkin haluaisin päästä eroon mutta pitäköön vielä kun näyttää olevan super tärkeä.
Meillä on torstaina vihdosta viimein 1,5 vuotis-neuvola. Aiotaan ottaa siellä vesirokkorokote pojalle. Pituusmittaa odotan suurella mielenkiinnolla. Painoon saan osviittaa kotipuntarillakin. Kirjoittelen viimeistään silloin lisää.
lauantai 6. tammikuuta 2018
Sotasuunnitelma
Sitähän luulisi että kun kerran raskaaksi tulee, niin sen jälkeen ei enää tunne itseään lapsettomaksi. Kun olisikin niin. Monelle se tuntuu olevan itsestään selvyys, että jos kerran saa lapsen niin saa niitä lisääkin. Valitettavastihan asia ei ole niin. Sekundaarinen lapsettomuus on myös aika yleistä. Eilinen menneisyyden purkaminen nosti pintaan elävästi ne kaikki tunteet lapsettomuudesta. Ja sen jälkeen mulle tuli sellainen olo että olen varmasti sekundaarisesti lapseton. Mikä on todella tyhmää! Koska tämä ei ole vielä edes varsinainen yrityskierto. En tajua miksi mulla on näin paljon synkkiä ajatuksia.
Eilen illalla me käytiin pojan kanssa naapurissa mun kaverilla. Meillä on saman ikäiset pojat, tosin hänen on 3 viikkoa vanhempi kuin meidän. Pojat leikkivät semi kiltisti keskenään ja me pystyttiin juttelemaan samalla. Yritämme nyt yhtä aikaa saada toista lasta aluille. Molemmat toivoo että saataisiin myös nyt suht pienellä ikäerolla toiset lapset ja että heistä tulisi myös leikkikavereita. Jotenkin vain sitten myöhään illalla tuli fiilis että ei se kuitenkaan onnistu. Siis oikeasti, pois tämä pessimistisyys minusta!
Ymmärrän miksi minusta tuntuu edelleen että en tule helposti raskaaksi. Toisaalta minusta olisi mukavaa heittäytyä täysillä tähän uuteen yritykseen ja haluaisin uskoa nopeaan plussaan.
Mitä otsikkoon tulee, googletin tuossa yksi päivä että cerazettejen jälkeen voisi odotella ensimmäisiä menkkoja n.4-6 viikon kuluttua. Siitä alkaa sitten ensimmäinen yrityskierto. Mietin että odottelenko ekan kierron ensin rauhassa vai aloitanko samantien greippimehulla. Tai varmaan juon verigreippimehua koska vihaan greipin makua. Mun mielestä se maistuu homeisessa kellarissa kasvatetulta appelsiiniltä. Menen sitten sen hetkisen fiiliksen mukaan. Sitten neljännessä yrityskierrossa varmaan aloitan maca-kapselit ja jos nekään ei auta muutamassa kierrossa niin sitten varmaan Gelee Royale-kapselit. Ja jos vuodessa ei tapahdu mitään niin sitten lääkäriin. En halua mitään hirmu isoa ikäeroa lapsille joten en jää odotteleen hirmu pitkäksi aikaa.
Tässäpä tämän päivän ajatukset.
Eilen illalla me käytiin pojan kanssa naapurissa mun kaverilla. Meillä on saman ikäiset pojat, tosin hänen on 3 viikkoa vanhempi kuin meidän. Pojat leikkivät semi kiltisti keskenään ja me pystyttiin juttelemaan samalla. Yritämme nyt yhtä aikaa saada toista lasta aluille. Molemmat toivoo että saataisiin myös nyt suht pienellä ikäerolla toiset lapset ja että heistä tulisi myös leikkikavereita. Jotenkin vain sitten myöhään illalla tuli fiilis että ei se kuitenkaan onnistu. Siis oikeasti, pois tämä pessimistisyys minusta!
Ymmärrän miksi minusta tuntuu edelleen että en tule helposti raskaaksi. Toisaalta minusta olisi mukavaa heittäytyä täysillä tähän uuteen yritykseen ja haluaisin uskoa nopeaan plussaan.
Mitä otsikkoon tulee, googletin tuossa yksi päivä että cerazettejen jälkeen voisi odotella ensimmäisiä menkkoja n.4-6 viikon kuluttua. Siitä alkaa sitten ensimmäinen yrityskierto. Mietin että odottelenko ekan kierron ensin rauhassa vai aloitanko samantien greippimehulla. Tai varmaan juon verigreippimehua koska vihaan greipin makua. Mun mielestä se maistuu homeisessa kellarissa kasvatetulta appelsiiniltä. Menen sitten sen hetkisen fiiliksen mukaan. Sitten neljännessä yrityskierrossa varmaan aloitan maca-kapselit ja jos nekään ei auta muutamassa kierrossa niin sitten varmaan Gelee Royale-kapselit. Ja jos vuodessa ei tapahdu mitään niin sitten lääkäriin. En halua mitään hirmu isoa ikäeroa lapsille joten en jää odotteleen hirmu pitkäksi aikaa.
Tässäpä tämän päivän ajatukset.
perjantai 5. tammikuuta 2018
Zombie apocalypse
Olisin eilenkin halunnut kirjoittaa mutta täällä vallitsi otsikon mukainen tunnelma. Nimittäin meillä ei toiminut netti. Meillä vaihtui talossa kokonaan yhteydet Lounean valokuituun. Tai oikeastaan muilla näissä taloissa vaihtui paitsi meillä. Määräaikaisen liittymän takia heillä oli vaikeuksia saada meidän asuntoon se. Tänään sitten n.puoli yhdeltä kävi joku laittamassa meille tämän toimimaan ja elämä normaalisoitui, ainakin melkein. Meillä oli Telia viihde ja nyt sitten elellään ilman tv:tä toistaikseksi ja se harmittaa koska tänään tulisi eka jakso The voice of Finland:ia mitä tykkään kattoo tosi paljon.
Eilen mulla oli selkeä aihe mielessä ja nyt ei sitten mitään muistikuvaa siitä. Ehkäpä voisin avata hieman tuota aikaisempaa vauvaprojektia ja raskautta.
Alunperinhän olen halunnut vauvan jo vuonna 2009. Eli yhdeksän vuotta sitten. Silloin jo alkuvuodesta pyysin silloiselta mieheltä että pliis anna mun jättää ehkäisy pois. Ei silloin suostunut enkä ihmettele. Olin vasta täyttänyt 18 vuotta. Mutta olin juuri nähnyt mun pienen pientä kummityttöä joka sulatti mun sydämen täysin. Ja lisäksi jo 15-vuotiaana tiesin että haluan olla äiti. Olimme myös menossa naimisiin elokuussa. Heinäkuussa kuitenkin sain epämääräisiä oireita joiden vuoksi testasin. Sain haalean plussan. Testasin jo viikkoa ennen kun menkkojen piti alkaa. Tottakai oletin että se tarkoittaa vauvaa! Hirmuiset haaveilut alkoi. Sitten päivää ennen kuin menkkojen piti alkaa, äitini sai minut testaamaan uudestaan. Testi näytti negaa. En silti halunnut uskoa sitä. Sitten kun vuoto alkoi, itkin niin paljon. Myöhemmin sain kuulla että kyseessä oli kemiallinen raskaus eli alkio koskettaa kohtua ja saa aikaan lievää oirehdintaa mutta irtoaa pian eikä tartu siis kunnolla.
Sitä seurasi kaksi vuotta jotka kuljin pienessä sumussa. Tai alussa olin todella toiveikas ja uskoin raskautumiseen. Itkin jokaista negatiivista raskaustestiä ja vihasin kroppaani ylikaiken. Katkeroiduin. Jossain vaiheessa vuonna 2011 sitten menkkojen ollessa myöhässä testasin ovulaatiotikulla mihin tuli plussa. Oli tarkoitus mennä ostamaan raskaustesti kunhan ehdin mutta vuoto ehti alkaa ensin. Soitin neuvolaan ja siellä otettiin vastaan. Ultralla näkyi tosi paksu limakalvo mutta ei mitään merkkiä raskaudesta. En vieläkään ole ymmärtänyt miksi ovistikkuun tuli plussa. Kuitenkin kun itkin siellä taas niin tämä neuvolatäti varasi mulle ajan lääkärille kun sain sanottua että olemme yrittäneet jo kohta 2 vuotta. Lääkäri oli noin kuukauden kuluttua. Hän sitten laittoi lähetteen lapsettomuuspoliklinikalle. Sinne pääsimme parin kuukauden kuluttua. Siittiöissä oli huono liikkuvuus mutta sanoivat et tarvitsee tarkastusnäytteen vielä. Minussa ei ollut mitään vikaa, mitä nyt spekuloitiin että toinen munasarja ei välttämättä tuota kunnollisia munasoluja koska siinä on vähän väliä kystia. Tämä lausunto riitti mun miehelle ja hänen mielestään meissä kummassakaan ei ollut mitään vikaa ja vauva tulee kun on tullakseen.
Tämä vihastutti minut. Miksen vaan voi tulla raskaaksi. Miksi sen pitää olla näin helvetin vaikeaa. Kaikki raskausuutiset lähipiirissä olivat kuin iskuja sydämeen. Näin kaikkialla vauvamasuja ja vaunuja. Miksen minä voi olla yksi heistä. Olin todella masentunut. Ja vihainen kaikesta. Mulla meni välit yhteen todella pitkäaikaiseen ystävään kun hän tuli kolmatta kertaa raskaaksi. Olin niin kateellinen. Pahin vaihe kesti varmaan joku puolisen vuotta. Sitten annoin olla. En enää testaillut oviksia enkä raskauksia. Olin päättänyt etten voi tulla raskaaksi ja sillä selvä.
2014 kun valmistuin media-assistentiksi, jäin kotiin työttömäksi. Elämältä katosi rytmi. Ajattelin kokoajan. Sitten yhtäkkiä vaan tajusin etten tunne mitään. Mitään muuta kuin ahdistusta. Oli päästävä pois. Kauas ja äkkiä. Sanoin silloiselle miehelle et en ehkä rakastakkaan sitä ja että mun pitää päästä pois. Menin äidilleni. Meni 2 viikkoa ja palasin takaisin kotiin. Yritimme saada liiton vielä toimimaan mutta ei siitä tullut mitään. Elokuussa tuli lopullinen päätös että nyt päättyy tämä. Muutin äidilleni.
Meni 2 kuukautta ja tapasin nykyisen mieheni. Muutin tänne aivan toiselle puolelle Suomea miehen luokse. Mulla oli silloin hetken käytössä Cerazette minipillerit. Kuitenkin joulukuussa kyselin että mitä mieltä hän on toisesta lapsesta, että jos jättäisin pillerit pois. Hän suostui heti. Sanoin kyllä että en tule heti raskautumaan että voidaan ihan olla niin että tulee jos on tullakseen. Enkä stressannut yhtään! Meni 10 kiertoa ja sitten meidän poika yllätti meidät. Ennen kaikkea minut!
Alkuraskaus oli tyypillinen, pahoinvointia ja väsymystä, päänsärkyä. Pelkäsin kyllä kokoajan keskenmenoa ja sitten pelkäsin että saan pelkäämällä keskenmenon. Rauhotuin ensimmäisessä ultrassa. Kuitenkin raskausviikolla 14 aloin vuotamaan verta. Pelkäsin et pahin oli tapahtunut mutta siellä vauva oleskeli rauhassa masussa vailla huolen häivää. Verenvuodon syytä ei koskaan löydetty. Vuoto loppui viikolla 18 muistaakseni. Sen jälkeen perus selkäkipuja ja kohdun kasvukipuja mitä nyt kaikilla on. Ja tietty omat selkävaivat oli haittana. Kipuihin jouduin syömään lääkettä viikolle 32 asti, sitten lopetin ja kärsin koska en halunnut aiheuttaa mitään vauvalle. Ja itse synnytys nyt oli ihan fiasko mut ei siitä sen enempää.
Kirjoitan huomenna taas lisää mutta toivottavasti hieman lyhyemmin. :D
Eilen mulla oli selkeä aihe mielessä ja nyt ei sitten mitään muistikuvaa siitä. Ehkäpä voisin avata hieman tuota aikaisempaa vauvaprojektia ja raskautta.
Alunperinhän olen halunnut vauvan jo vuonna 2009. Eli yhdeksän vuotta sitten. Silloin jo alkuvuodesta pyysin silloiselta mieheltä että pliis anna mun jättää ehkäisy pois. Ei silloin suostunut enkä ihmettele. Olin vasta täyttänyt 18 vuotta. Mutta olin juuri nähnyt mun pienen pientä kummityttöä joka sulatti mun sydämen täysin. Ja lisäksi jo 15-vuotiaana tiesin että haluan olla äiti. Olimme myös menossa naimisiin elokuussa. Heinäkuussa kuitenkin sain epämääräisiä oireita joiden vuoksi testasin. Sain haalean plussan. Testasin jo viikkoa ennen kun menkkojen piti alkaa. Tottakai oletin että se tarkoittaa vauvaa! Hirmuiset haaveilut alkoi. Sitten päivää ennen kuin menkkojen piti alkaa, äitini sai minut testaamaan uudestaan. Testi näytti negaa. En silti halunnut uskoa sitä. Sitten kun vuoto alkoi, itkin niin paljon. Myöhemmin sain kuulla että kyseessä oli kemiallinen raskaus eli alkio koskettaa kohtua ja saa aikaan lievää oirehdintaa mutta irtoaa pian eikä tartu siis kunnolla.
Sitä seurasi kaksi vuotta jotka kuljin pienessä sumussa. Tai alussa olin todella toiveikas ja uskoin raskautumiseen. Itkin jokaista negatiivista raskaustestiä ja vihasin kroppaani ylikaiken. Katkeroiduin. Jossain vaiheessa vuonna 2011 sitten menkkojen ollessa myöhässä testasin ovulaatiotikulla mihin tuli plussa. Oli tarkoitus mennä ostamaan raskaustesti kunhan ehdin mutta vuoto ehti alkaa ensin. Soitin neuvolaan ja siellä otettiin vastaan. Ultralla näkyi tosi paksu limakalvo mutta ei mitään merkkiä raskaudesta. En vieläkään ole ymmärtänyt miksi ovistikkuun tuli plussa. Kuitenkin kun itkin siellä taas niin tämä neuvolatäti varasi mulle ajan lääkärille kun sain sanottua että olemme yrittäneet jo kohta 2 vuotta. Lääkäri oli noin kuukauden kuluttua. Hän sitten laittoi lähetteen lapsettomuuspoliklinikalle. Sinne pääsimme parin kuukauden kuluttua. Siittiöissä oli huono liikkuvuus mutta sanoivat et tarvitsee tarkastusnäytteen vielä. Minussa ei ollut mitään vikaa, mitä nyt spekuloitiin että toinen munasarja ei välttämättä tuota kunnollisia munasoluja koska siinä on vähän väliä kystia. Tämä lausunto riitti mun miehelle ja hänen mielestään meissä kummassakaan ei ollut mitään vikaa ja vauva tulee kun on tullakseen.
Tämä vihastutti minut. Miksen vaan voi tulla raskaaksi. Miksi sen pitää olla näin helvetin vaikeaa. Kaikki raskausuutiset lähipiirissä olivat kuin iskuja sydämeen. Näin kaikkialla vauvamasuja ja vaunuja. Miksen minä voi olla yksi heistä. Olin todella masentunut. Ja vihainen kaikesta. Mulla meni välit yhteen todella pitkäaikaiseen ystävään kun hän tuli kolmatta kertaa raskaaksi. Olin niin kateellinen. Pahin vaihe kesti varmaan joku puolisen vuotta. Sitten annoin olla. En enää testaillut oviksia enkä raskauksia. Olin päättänyt etten voi tulla raskaaksi ja sillä selvä.
2014 kun valmistuin media-assistentiksi, jäin kotiin työttömäksi. Elämältä katosi rytmi. Ajattelin kokoajan. Sitten yhtäkkiä vaan tajusin etten tunne mitään. Mitään muuta kuin ahdistusta. Oli päästävä pois. Kauas ja äkkiä. Sanoin silloiselle miehelle et en ehkä rakastakkaan sitä ja että mun pitää päästä pois. Menin äidilleni. Meni 2 viikkoa ja palasin takaisin kotiin. Yritimme saada liiton vielä toimimaan mutta ei siitä tullut mitään. Elokuussa tuli lopullinen päätös että nyt päättyy tämä. Muutin äidilleni.
Meni 2 kuukautta ja tapasin nykyisen mieheni. Muutin tänne aivan toiselle puolelle Suomea miehen luokse. Mulla oli silloin hetken käytössä Cerazette minipillerit. Kuitenkin joulukuussa kyselin että mitä mieltä hän on toisesta lapsesta, että jos jättäisin pillerit pois. Hän suostui heti. Sanoin kyllä että en tule heti raskautumaan että voidaan ihan olla niin että tulee jos on tullakseen. Enkä stressannut yhtään! Meni 10 kiertoa ja sitten meidän poika yllätti meidät. Ennen kaikkea minut!
Alkuraskaus oli tyypillinen, pahoinvointia ja väsymystä, päänsärkyä. Pelkäsin kyllä kokoajan keskenmenoa ja sitten pelkäsin että saan pelkäämällä keskenmenon. Rauhotuin ensimmäisessä ultrassa. Kuitenkin raskausviikolla 14 aloin vuotamaan verta. Pelkäsin et pahin oli tapahtunut mutta siellä vauva oleskeli rauhassa masussa vailla huolen häivää. Verenvuodon syytä ei koskaan löydetty. Vuoto loppui viikolla 18 muistaakseni. Sen jälkeen perus selkäkipuja ja kohdun kasvukipuja mitä nyt kaikilla on. Ja tietty omat selkävaivat oli haittana. Kipuihin jouduin syömään lääkettä viikolle 32 asti, sitten lopetin ja kärsin koska en halunnut aiheuttaa mitään vauvalle. Ja itse synnytys nyt oli ihan fiasko mut ei siitä sen enempää.
Kirjoitan huomenna taas lisää mutta toivottavasti hieman lyhyemmin. :D
keskiviikko 3. tammikuuta 2018
Painonhallintaa
Minä lihoin esikoisen raskauden aikana 20 kg joista synnärille jäi ainoastaan 5 kg. Ennen raskautta painoin vain 47 kg ja loppuraskaudesta tosiaan 67 kg. Se oli niin kamalaa käydä ekan kerran puntarilla synnytyksen jälkeen. Imetyksen aikana jouduin syömään kortisonikuurin si-nivelten tulehduksen vuoksi. Se lisäsi ruokahalua aivan hirvittävästi. Imetys ei auttanut yhtään mua laihduttamaan, sen sijaan lihoin. Voi toki olla että kortisonikuurilla oli jotain tekemistä asian kanssa. Olen nyt siis sen puoltoista vuotta painanut jojoillen välillä 61 kg ja välillä 58 kg, se siis parhaimmillaan.
Joulun jälkeen kävin vaa'alla ja totesin jouluherkkujen taas tehneen tehtävänsä: painoin 60.9 kg. Yritin loppusyksystä laihduttaa käyttämällä sulamon sivuja. Sivusto on kyllä tosi hyvä. Sieltä pystyy valitsemaan tavoitteen ja laskemaan kalorit mitä päivän aikana kertyy. Se myös kertoo saatko tarpeeksi ravintoaineita ja vettä ja että mihin kannattaa pyrkiä ruokavaliolla. Sillä en saanut tiputettua kuin 2 kg kahdessa kuukaudessa. Ja sitten pysähtyi. Motivaatio katosi kun vieressä mussutettiin joulusuklaita. Minähän en ole siis ylipainoinen. Tunnen vain kroppani täysin vieraaksi kun on hyllyvät reidet ja jenkkakahvaa ja mahaa. Siksi minulle on tärkeää saada hieman painoa pois. En siis halua olla myöskään alipainoinen mutta joku 55 kg olisi hyvä. Olen siis 157 cm pitkä eli aika lyhyt.
Kävin siis vaa'alla maanantaina uudestaan ja silloin se näytti 60,4 kg. Nyt tänä aamuna kävin uudestaan ja vaaka näytti 59,7. Eli paino on jo laskussa vaikka tämä on vasta kolmas päivä ilman herkkuja. Mietin jo syksyllä että voisiko noilla minipillereillä olla jotain tekemistä asian kanssa ettei se paino vain lähtenyt mihinkään. Että jos ne hormonit jotenkin esti sen painon putoamista. Voi olla. Viimeksi kun lopetin pillerit 12/2014 niin sen jälkeen paino putosi aivan itsestään 53 kg sinne 47 kg vaikka söin ja herkuttelin kokoajan. Joten tottakai toivon että nyt kun olen hormoneista vapaa että paino alkaa vihdoin tippumaan. Voisinkin ottaa tavaksi käydä keskiviikko-aamuisin vaa'alla. Tässä tämän kerran löpinät.
tiistai 2. tammikuuta 2018
Raskautumisvinkit
Olen tässä nyt omaksi huvikseni tutkinut netin ja somen syövereitä mitä näihin vinkkeihin tulee. En siis halua että meiltä häviää kaikki ilo kaikessa yrittämisessä ja siksi en halua ottaa mitään stressiä tästä asiasta. Ainoa mikä mietityttää on se että mun menkkoja ei kuulu vieläkään vaikka mahaa vihloo kyllä. Kuitenkin ajattelin nyt tässä listata ihan muutaman vinkin mahdollisille lukijoille.
Vältä stressiä
Oxfordin yliopistossa tehty tutkimus osoittaa että jos naisen kropassa on paljon adrenaliinia, se viivästyttää raskautumista. Siksikin olisi tärkeää ettei ala stressata vaikkei raskaus heti onnistu.
http://www.bbc.com/news/health-10942956
Painonpudotus ja ruokavalion parantaminen
Jos on ylipainoa, sitä kannattaisi vähentää. Samoin jos olet alipainoinen olisi hyvä pyrkiä parempiin ruokailutottumuksiin. Itse olin kyllä alipainoinen kun tulin raskaaksi pojastani ja söin huonosti. Kehottaisin tähän vaihtoehtoon vasta sitten kun on yrittänyt pitempään, esim.6 kk. Toki terveellinen ruokavalio on aina hyväksi kaikille ja se taas kannattaisi pitää läpi elämän. Itsekin yritän jatkuvasti parantaa ruokavaliotani.
Tupakoinnin lopettaminen
Tämä on kaikista tärkeintä. Jos aiot tulla raskaaksi niin lopeta se tupakointi jo nyt, äläkä siinä vaiheessa kun se muru on on massussa kasvamassa. Tupakointi vaikeuttaa huomattavasti raskautumista.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/09/29/elamantavat-vaikuttavat-hedelmallisyyteen
Greippimehu
Greipin happamuuden kerrotaan paksuntavan limakalvoja ja tekevän kohdun olosuhteita suotuisammaksi alkion kiinnittymiseen. Osa juo greippimehua ovulaatioon asti ja osa läpi kierron. Tätä olen harkinnut jossakin vaiheessa kokeilevani.
Asento seksin jälkeen
Tätä olen joskus kokeillut ja silloin siitä ei ollut apua. Kuitenkin monet vannovat tämän auttavan. Eli seksin jälkeen tyyny tmv. pepun alle ja jalat kohti kattoa. Tämä voi aiheuttaa ihmettelyä miespuolisilta.
Kierron laskeminen ja oviksen bongaaminen
Joillakin on todella tasainen kierto ja tunnistavat aina ovulaation kun se tapahtuu. Joillakin taas kierto vaihtelee paljon ja ovulaation oireet ovat mitättömät. Silloin kannattaa ottaa avuksi ovulaatiotestit ja yrittää niillä bongata. Netissä on myös ovulaatiolaskuri, ja on olemassa myös sovelluksia mitkä laskevat sen sinulle. Mulla itsellä on tosiaan käytössä Flo-sovellus.
Seksin toistuvuus
Elikkäs, jos haluaa maksimoida jokaisen kerran mahdollisuudet niin kannattaa harrastaa seksiä joka toinen päivä, että ehtii ns. latautua enemmän siittiöitä. Tämä siis ovulaation aikaan.
Foolihappo
Jotkut ovat kokeneet foolihapon lisäämisen ruokavalioon auttavan raskautumiseen. Myöskin mammavitskut sisältävät enemmän foolihappoa ja niiden syömisestä ei muutenkaan ole mitään haittaa. Siksi ne kannattaa aloittaa kun aloittaa yrittämisen.
Tässä nyt nämä mitä oli eniten esillä. En kaikkeen jaksanut etsiä lähteitä. Mutta osan olen kuullut jo lapsettomuuspoliklinikalla vuonna 2011 muistaakseni. Tämmöstä tänään. :)
Vältä stressiä
Oxfordin yliopistossa tehty tutkimus osoittaa että jos naisen kropassa on paljon adrenaliinia, se viivästyttää raskautumista. Siksikin olisi tärkeää ettei ala stressata vaikkei raskaus heti onnistu.
http://www.bbc.com/news/health-10942956
Painonpudotus ja ruokavalion parantaminen
Jos on ylipainoa, sitä kannattaisi vähentää. Samoin jos olet alipainoinen olisi hyvä pyrkiä parempiin ruokailutottumuksiin. Itse olin kyllä alipainoinen kun tulin raskaaksi pojastani ja söin huonosti. Kehottaisin tähän vaihtoehtoon vasta sitten kun on yrittänyt pitempään, esim.6 kk. Toki terveellinen ruokavalio on aina hyväksi kaikille ja se taas kannattaisi pitää läpi elämän. Itsekin yritän jatkuvasti parantaa ruokavaliotani.
Tupakoinnin lopettaminen
Tämä on kaikista tärkeintä. Jos aiot tulla raskaaksi niin lopeta se tupakointi jo nyt, äläkä siinä vaiheessa kun se muru on on massussa kasvamassa. Tupakointi vaikeuttaa huomattavasti raskautumista.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/09/29/elamantavat-vaikuttavat-hedelmallisyyteen
Greippimehu
Greipin happamuuden kerrotaan paksuntavan limakalvoja ja tekevän kohdun olosuhteita suotuisammaksi alkion kiinnittymiseen. Osa juo greippimehua ovulaatioon asti ja osa läpi kierron. Tätä olen harkinnut jossakin vaiheessa kokeilevani.
Asento seksin jälkeen
Tätä olen joskus kokeillut ja silloin siitä ei ollut apua. Kuitenkin monet vannovat tämän auttavan. Eli seksin jälkeen tyyny tmv. pepun alle ja jalat kohti kattoa. Tämä voi aiheuttaa ihmettelyä miespuolisilta.
Kierron laskeminen ja oviksen bongaaminen
Joillakin on todella tasainen kierto ja tunnistavat aina ovulaation kun se tapahtuu. Joillakin taas kierto vaihtelee paljon ja ovulaation oireet ovat mitättömät. Silloin kannattaa ottaa avuksi ovulaatiotestit ja yrittää niillä bongata. Netissä on myös ovulaatiolaskuri, ja on olemassa myös sovelluksia mitkä laskevat sen sinulle. Mulla itsellä on tosiaan käytössä Flo-sovellus.
Seksin toistuvuus
Elikkäs, jos haluaa maksimoida jokaisen kerran mahdollisuudet niin kannattaa harrastaa seksiä joka toinen päivä, että ehtii ns. latautua enemmän siittiöitä. Tämä siis ovulaation aikaan.
Foolihappo
Jotkut ovat kokeneet foolihapon lisäämisen ruokavalioon auttavan raskautumiseen. Myöskin mammavitskut sisältävät enemmän foolihappoa ja niiden syömisestä ei muutenkaan ole mitään haittaa. Siksi ne kannattaa aloittaa kun aloittaa yrittämisen.
Tässä nyt nämä mitä oli eniten esillä. En kaikkeen jaksanut etsiä lähteitä. Mutta osan olen kuullut jo lapsettomuuspoliklinikalla vuonna 2011 muistaakseni. Tämmöstä tänään. :)
maanantai 1. tammikuuta 2018
Täällä taas
Otsikkokin siitä vihjaa. Olen pitänyt blogia ennenkin. Sen edellisen blogin lopetin joku puolitoista vuotta sitten. En yksinkertaisesti meinannut löytää aikaa kirjoittaa ja inspiraastio oli myös täysin hukassa. Pistän tähän nyt linkin edelliseen blogiin.
Tilanne on nyt se että mun poika on nyt 1,5 v rasavilli taapero. Todella nopea liikkeissään ja keksii kaikenlaista luovaa tekemistä itselleen. Äiti on välillä hieman helisemässä kun ei pysty yhtään ennustamaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Perhekuvio on hieman muuttunut. Mieheni teini-ikäinen tyttö muutti meille ja muutimme isompaan asuntoon. Meillä on myös 5 vuotias koiraneiti ja 3 vuotias kissa. Olen myös suunnitellut ottavani meille kanin mutta se jää nähtäväksi että toteutuuko. Hankinnat kuitenkin maksavat jonkin verran, samoin kani ja sen ylläpito.
Syy miksi aloitan nyt uuden blogin onkin eri kuin viimeksi. Viimeksi aloitin kirjoittamaan hyvin sekavassa mielentilassa kun olin jo raskaana viikolla 7+2. Nyt tuossa 4 päivää sitten otin viimeisen pillerin toistaiseksi. Olen vauvakuumeillut varmaan loppukeväästä asti. En muista milloin otin ensimmäisen kerran puheeksi sen että haluan pojalle pikkusisaruksen. Silloin oli ekaksi puhe ensi kesästä. Nooh, sitten minä muutin mieltäni ja neuvottelin että jos jätän helmikuussa kun kuitenkin menee hetki että kierto tasoittuu. Ja koska perjantaina tosiaan loppui liuskat niin vähän ennen joulua sanoin että turhalta tuntuisi hakea liuskoja lisää kun niitä ei kuitenkaan ota kuin kuukauden enää. Ja näin syntyi päätös että jätetään ehkäisy ja tulee jos on tullakseen aiemmin.
Mies haluaa ottaa tän tosi rennosti ja samoin minä yritän myös olla yrittämättä liikoja. Sen verran kuitenkin olen tehnyt että ostin Multivita Mamaa missä on foolihappoa kunnolla ja lisäksi latasin sovelluksen minkä pitäisi kertoa milloin ovulaatio tapahtuu. Mutta ongelma sen käytössä on se että minipillerit vei multa menkat kokonaan pois enkä näin ollen tiedä millainen kierto mulla on. Voi olla että huomaan ovulaation itsekin enkä näin ollen tule tarvitsemaan sovellusta tai testitikkuja.
Tässä tämä aloituspostaus. Yritän pian muokata tästä blogista itseni näköisen ja joudun käyttämään siihen nyt hieman aikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)