keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Välikatsaus

Arkeen on tullut uusi rytminsä, varsinkin työpäiviin. Poika ei enää oikein nukahda päiväunille joten teimme päätöksen että nukkuu, jos nukkuu. Ettei viitsitä pakottaa unille. Poitsu on nyt välillä nukahdellut rattaisiin ja nukkuu niissä sitten jonkun 10-45 minuuttia. Niillä sitten mennään. Luonnollisesti tämä sitten helpottaa iltoja koska lapsi on todella väsynyt. Toki edelleen saattaa nukahtamiseen mennä jopa 40 minuuttia. Pääasia että hänet saa nukahtamaan omaan sänkyynsä. 

Sunnuntaina päivällä nukutin päiväunille melkein tunnin. Hänen nukahdettua askartelin tarrataulukon. Siihen laitetaan aina tarra kun nukahtaa ja nukkuu omassa sängyssä koko yöunet. 

Maanantaina yritin nukuttaa jonkun 45 min ja sitten luovutin. Illalla oli tosi vaikeaa, en saanut häntä nukahtamaan omaan sänkyynsä illalla niin otin sitten viereen. En reagoinut mihinkään ellei ollut ihan sängyn reunalla tai pomppinut päällä. Silti jaksoi riekkua jonkun 45 minuuttia. Ei kamalammin naurattanut sekään tilanne.

Eilen oli ensimmäinen päivä kun annettiin suorilta olla hereillä sitten loppupäivä. Tai oli hän hetken sängyssä mutta kun ei asettunut niin sai tulla pois. Tänään hän nukahti rattaisiin ja nukkui ruhtinaalliset 45 minuuttia. Eilen oli paljon väsyneempi kuin tänään. On kuitenkin rauhallisempi kuin mitä ennen on ollut päiväunien jälkeen. Eli tavallaan ihan mukavaa että ei ole ihan kokoajan liikkeessä. 

Työssäni kohtaan välillä todella ärsyttäviä ihmisiä. Olen onneksi kuitenkin sujuva asiakaspalvelija ja pystyn ratkaisemaan ongelmatilanteet hyvin. Se vain pistää mun hermot välillä todella koetukselle ja kotiin tullessa ärsyyntymiskynnys on matala. 

Onneksi alkaa pääsiäisloma. :) 

-m-

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Hellurei

Viime tiistai oli mulle todella vaikea päivä. Sittemmin olen pyrkinyt ajattelemaan positiivisemmin. Tottakai se nosti vanhat tutut tunteet pintaan kun alkoi epäilemään että jotain on oikeasti vialla. En ikinä uskonut että tämä yritys olisi jo alussa näin raastavaa. Aiemmin olen osannut ottaa chillimmin. Ihan tottahan se on että monella menee n. vuosi ennen raskautumista. Pojankin raskauteen meni 10kk yritystä. Ei oikeastaan kovin aktiivista sellaista mutta kuitenkin. 

Huomenna mulla onkin taas töitä. Perjantaista alkaen olenkin 5 päivän vapaalla. Tulee tarpeeseen koska siirtymä lastensänkyyn pinniksestä ei ole mennyt niin hyvin. Eilen tosin poikkeuksellisen pitkään meni ennen nukahtamista. Lähes 3 tuntia! Hyvä etten itkenyt kun väsytti ja potutti. Joka paikkaan sattui siitä roudaamisesta. Lähes samantien kun sain lapsen sänkyyn ja poistuin olkkariin, alkoin kuulua pienten jalkojen tepsutusta. Kokeilin ekan tunnin jälkeen unipussiakin mutta hän yritti juosta se päällä niin sekin oli pakko ottaa pois.

Lisäksi se sänky minkä ostin käytettynä joudutaan vaihtamaan. Sen pohja ei pidä eikä siihen saa lisätukia joten tein raa'an päätöksen että se vaihdetaan toiseen. Olen ensi torstaina menossa hakemaan Ikeasta sängyn, heti työpäivän päätteeksi. On sinne muutenkin karmaisevan pitkä ostoslista joten tulee sieltä muutakin ostettua. 

Tällä hetkellä mulla sattuu selkään ja niskaan aivan järkyttävän paljon joten saa nähdä ehtiikö toipua huomiseksi. Nyt kuuluu tuolta makkarista kyllä semmoisia ääniä että siellä ei nukuta päikkyjä. Kiva. 

-m-

tiistai 20. maaliskuuta 2018

YK 3

Tekisi mieli vaan hajota ja itkeä. En tiedä onko fiksua edes kirjoittaa tätä tässä mielentilassa. Menkat itsessään eivät harmita mutta se että kierto oli vain 25 päivää ja se että luteaalivaihe oli armottoman lyhyt ja sillä ei raskauduta. Edellisessä kierrossa luteaalivaihe oli 11 päivää eli sillä hilkulla ja nyt se oli vain 10 päivää. 

Voin sanoa suoraan et mua pelottaa. Mietin kokoajan että tästäkö on ollut kyse aina. Tämänkö takia en tule raskaaksi kovin helpolla. Onko aina ollut sama ongelma ja en ole vain tiennyt siitä. Koska mulla ei ole tietoa. En muista vuonna 2010 tehdyistä ovulaatiotesteistä mitään enkä muista olenko silloin saanut edes kunnon plussaa niihin. Olin niin nuori ja huithapeli et saatoin olettaa haamuakin plussaksi. Ehkä silloinkin oli tämä sama juttu mutta lisäksi myös silloisen miehen siittiöt olivat huonot. Ehkä siksi emme koskaan saaneet lasta. Loppujen lopuksi hyvä niin.

Tavallaan tyhmää että panikoin. Saatiinhan me jo yksi raskaus aikaiseksi ihan luomuna. Miksei saataisi toistakin. Siihen meni kyllä 10 kk. Mutta voihan silti olla mahdollista. Mutta sitten taas mietin sitä että entä jos kävi vaan tosi hyvä tuuri. Jos silloin vaan sattui olemaan parempi luteaalivaihe. En tiedä, ja se tekee mut hulluksi. 

Joka tapauksessa toiveet helposta raskautumisesta on nyt heitetty romukoppaan. Testaan nyt ovulaation tästä kuusta ja jos taas luteaalivaihe on armottoman lyhyt, varaan lääkärin ja toivon saavani reseptin sen vaiheen pidentämiseen. En nimittäin näe syytä odotella jos ongelmaan on helppo ratkaisu. Luulisi tavallisen terveyskeskus-lääkärinkin ymmärtävän et turhaa kiduttamista olisi pistää mut odottamaan vuoden et pääsen lapsettomuuspolille joka määrää sen saman lääkkeen minkä hän voi itse määrätä. En tiedä. 

Joka tapauksessa. Kohdallani raskautta ei tarkoita oireet: vatsan nippailu, kohdunsuun tai kohdun alaosan vihlominen, hajujen aiheuttama etominen, lämmön nousu, lievä etominen, heikotus, rintojen sivujen kipeytyminen, itkuherkkyys eikä päänsäryt. 
Ajattelin tehdä itselleni listan mitä tuijottaa sitten kun alkaa ehkä toiveet nousemaan erinäisistä oireista. Kai se tästä. Seuraan tosiaan vielä yhden kierron ja jos luteaalivaihe on riittävä niin alan popsia gele royalea ja jos taas ei niin varaan lääkärin. Yksinkertaista. Eiköhän tämä tästä.

-m-

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Uusissa töissä, vähän jäissä

Töiden aloitus sujui aika hyvin. Olen viihtynyt joka päivä hyvin ja jopa kokenut päivät rentouttavina kun ei ole ollut fiilistä et tarvitsisi kymmenen silmäparia lisää eri puolille kroppaa. En hirveästi voi avata työtäni täällä mutta siihen liittyy paljolti tarkkailua myös mutta tarkkailu alue on tiskiltä eteenpäin. Hieman työkaveri aiheutti päänvaivaa koska ei osannut oikein kertoa kaikesta oleellisesta ja ei kuunnellut/ymmärtänyt kaikkia kysymyksiäni. Toisena päivänä paikalle tuli onneksi toinenkin työntekijä joka oli aloittanut edellisellä viikolla ja osasi hyvin neuvoa kaikessa. 

Ainoa ongelma töissä käymisessä on se etten oikein malta mennä nukkumaan ajoissa vaikka mun kannattaisi. Aina melkeinpä saan vain n. 6 tuntia unta mikä on liian vähän. Miehen kotoilu lapsen kanssa on sujunut aika hyvin lukuunottamatta yhtä iltaa. Olin juuri ottanut lapselta vaipan pois ja pyysin tuomaan uuden. Mies meni hakemaan ja oli normaalia pidempään makkarissa ja hiljaa. Kysyin et mikä kestää niin ei kuulemma ole enää vaippoja. Kyllä kirosin varmaan kaikki patoutuneet sanat ulos ja lähdin tarpomaan kauppaan räntäsateessa ja loskassa semmosta vauhtia että huhuh. Takaisin kotiin tullessa astuin sitten siihen ainoaan pissalätäkköön juuri kun mies sanoi että ei ollut tullut vahinkoja lattialle. Silloin alkoi savu nousemaan korvista eikä uni tullut senkään takia kun kävin niin kierroksilla. 

Mutta nyt on pojalla uusi sänky ja hän on siinä toista yötä nukkumassa. Ekana yönä poitsu nukahti siihen todella nopeaa, alle vartissa ilman että nousi. Päivällä nukahti päiväunille alle viidessä minuutissa. Nyt tässä illasta vain alkoi ravaaminen sillä aikaa kun olin suihkussa. Sanoisinko alle kymmenen kertaa takaisin vieminen riitti. Että kyllä se lapsi nukahtaa kun on tarpeeksi väsynyt. 

Tänään on kp22 eikä tuntemuksia kumpaankaan suuntaan. Luultavasti ne menkat sieltä ensi torstaina alkaa ja se on ihan ok. Mittasin kerran lämmöt jotka näytti sitä samaa kuin aiemmissa kierroissa että 36.8 mutta niinkuin olen oppinut, niihin lämpöihin ei voi luottaa. Joten katsotaan sitten ensi torstaina et jos ei tunnu alkavan niin haen sitten perjantaina testin. Mutta siihen asti oletan että menkat alkaa. Tämän kierron alkaessa pettymys oli yllättävän suuri joten päätin että nyt riittää se älytön kropan tarkkailu ja kaiken yli-analysointi. Aion odottaa tulevissa kierroissa vain menkkoja alkavaksi ja jos ne ei ala niin sitten testaan. PISTE.

-m-

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Kummeilu reissu

Lähdin perjantaina aamusta kohti Turun linkka-asemaa ja sieltä hyppäsin kohti Lahtea menevään bussiin. Matka meni nopeasti koska jostain syystä mua alkoi aivan kamalasti väsyttää ja herätyskellon ansiosta uskalsin laittaa silmät kiinni. Yleensä en ikinä nukahda muutoin kuin illalla sängyssä. Harmitti kun menin aivan unenpöpperöön ja heräämisessä kesti hetki jos toinenkin. Perillä odotin vielä toista bussia jolla pääsisin vielä lähemmäs kohdetta. Onneksi bussiin sattui yksi mukava nainen joka oli jäämässä samaan kohtaan. 

Perillä mua odotti ihanan aurinkoinen tyttönen! Sain heti hymyt ja ilon kiekaisut osakseni ja tyttö ei vierastanut mua sitten yhtään. Oli ihanaa! Me ollaan nähty edellisen kerran viime toukokuussa että tapaamisesta oli hyvin pitkä aika. Luonnollisesti siitä pienestä pötkylästä joka viime kerralla lepäsi massullaan kummitädin käsivarrella, oli kasvanut aika vauhdikas neitokainen joka kiipeili, konttasi hurjaa vauhtia ja nousi seisomaan vähän väliä. Osasi hän myös kävellä polvillaan ja ottaa muutaman askeleen. Ihana! 

Me käytiin kaupassa ja tehtiin ruokaa. Katsottiin tvtä ja otettiin rennosti. Pääsin syöttämään tyttöä useamman kerran. Meidän poikahan syö nykyään aika pitkälti itse eikä halua olla syötettävänä. 
Perjantai-illasta sain vielä tekstiviestin että tervetuloa maanantaina töihin. Lauantaina auttelin parhaani mukaan ystävääni jotta kun extra-apu lähtee, niin olisi mahdollisimman helppo loppupäivä. Laittelin meidän tiskejä pois ja vaihdoin vapaaehtoisesti kaksi kakkavaippaa. Ihan vain koska ystävälläni koski aika kovasti selkään. Sitten tuli valitettavasti jo aika lähteä. Ystäväni isä antoi minulle kyydin linkka-asemalle mistä pääsin hyppäämään Turun linkkaan. Se matka meni nopeasti mutta lähinnä siksi koska ahmin uutta kirjaa silmilläni. En olisi millään malttanut lopettaa mut pakkohan se oli. Illalla kahdeksan jälestä olin kotona.

Tämän päivän olenkin siivonnut lähinnä. Ihana reipas mieheni antoi mun nukkua aamusta pitkään. Olin hetken peloissani etten löydä verokorttiani mutta löysinpä kuitenkin. Huominen hieman jännittää mutta ei paljoa. Pääasiassa olen tyytyväinen että pääsen vihdoin aloittamaan. 

-m-

torstai 8. maaliskuuta 2018

Ihanaa naistenpäivää!

Tänään teksti syntyy kuin itsestään. On ihanaa kun kirjoittaminen on helppoa eikä tarvitse väkisin vääntää jotain järkevää. 

Toivottavasti te kaikki ihanat naiset vietitte tänään ihanan päivän! Minä itse ainakin vietin. Sain aamusta jo mieheltä kaulakorun lahjaksi. Ja myöhemmin vielä tulppaaneja.



Aika söpö kaulakoru sanoisinko! ^^ 
Tänään oli myös ihanat kasvohoitokutsut kaverini luona ja saan häneltä myös tilaamani tuotteet, pesuaineen ja niin ihanat Artistryn meikit. Ihanaa päästä huomenna meikkaamaan niillä! Tekaisin tuosta aamusta juustokakun hyytymään kaappiin. Se kyllä ei halunnut hyytyä mikä harmitti koska olisin halunnut viedä palan siitä ystävälleni. Mun kaveri sai viime viikon tiistaina poikavauvan jota pääsin vielä kutsujen päätteeksi sylittelemään. Olin ihan haltioitunut ja nyt syli huutaa vauvaa aivan täysiä. Kunpa tärppäisi pian. En tiedä mitä ajatella jos menee yli vuosi. Mut jospa ei.

Tänään päivällä sain todella vahvan plussan ovulaatiotestiin. Tein testin täysin mielijohteesta koska oloni oli etova ja mietin että voisiko se olla se. Halusin testata että ei varmasti ole mikään vatsatauti kun huomenna reissu luvassa. Menen katsomaan mun rakasta kummityttöstä keski-suomeen päin linkalla. Senkin takia vähän turhauttaa tuo plussa juuri tänään mutta minkäs sille voi. Tänään ja lauantaina vaan talletuksia ja jospa tärppäisi. 

Tänään piisasikin postauksia jopa kaksi. Viikonloppuna tuskin kirjoittelen, ehkä sunnuntaina. Maanantaina mulla alkaakin työt!

Joten ihanaa viikonloppua!

-m-

Puhumaan opettelua

Nyt vihdoin on aika tämän postauksen mitä olen suunnitellut jo hyvin pitkään! Mainitsin tästä jo joku aika sitten että tämmöinen on tulossa. 

Poikani on nyt 1 vuotta ja 8 kk. Hän on liikunnallisesti erittäin lahjakas ja osaa mm.pomppia ja tehdä kuperkeikan itse. Hän lähti liikkelle hyvin aikaisin, jo joskus 5 kk ikäisenä. Alle vuoden ikäisenä hän osasi sanoa ainoastaan äíti. Se alkoi siitä että hän sanoi ii aina kun tarkoitti minua ja sitten sanoi äit. Kävelemään hän oppi kunnolla hieman 1-vuotis synttäreiden jälkeen. Parasta harjoitusta tasapainolle oli mummulassa ruohikolla kävely paljain jaloin. Siitä se vauhti on sitten vain kiihtynyt. 

Hieman ennen joulua aloin jo hieman huolestumaan kun sanojen opettelu ei kiinnostanut ja puhui ihan omaa kieltään pelkästään. Hän kuitenkin ymmärsi lähes kaiken mitä pyysin häneltä. Sen jälkeen on pikkuhiljaa alkanut kiinnostamaan kaikki sanat ja niiden opettelu. Kun ensimmäisiä merkkejä tästä alkoi ilmetä, päätin tulostaa Pikku Kakkosen kommunikaatio-kortit. 

Kommunikaatiokortit

Sain vinkin tiiviistä ja ihanasta fb-ryhmästä missä on muitakin poikani ikäisiä. Tulostin ne ihan tavalliselle paperille. Tulostaessa rupesi värit temppuileen mutta tuli niistä silti ihanan värikkäitä. Liimasin ne kortit sen jälkeen kartonkiin ja leikkasin ne irti. Annoin pari niitä pojalle tutkittavaksi ja sen jälkeen tuli selväksi että ne kaipaavat päälle vielä kontaktimuovin tueksi ja suojaksi. Nyt kun ne on muovitettu niin lapsi on saanut rauhassa niitä väännellä ja käännellä. Tässä kuva meidän korteista:





Näiden korttien avulla on ollut helppo opetella sanoja. Näiden avulla on opittu mm.sana aamu. Näistä voi esim koota päiväjärjestyksen lapselle mutta itse en ole sitä kokeillut vielä tehdä. Tällä hetkellä meillä sanotaan selvästi ainakin sanat:

Äiti, isi, kissa, lisää, anna, auto, aamu, mummu, pupu, tutti, heppa, kukka, kakku, kakka, vaippa, jalka, käsi, napa, nenä, oho ja juna. 

Lisäksi meillä sanotaan omalla tavalla:
Kao - Caro (meidän koira) 
ukkua -Nukkua
Tuuisi - Tuu isi. 

Eli ihan kiva kehitysharppaus tässä on tapahtunut. Ja niinhän sitä sanotaan että kun se puheen opettelu lähtee kunnolla käyntiin niin harvemmin se hidastuu enää. Joten eiköhän tässä ala pian kommunikaatio lutviutumaan. Olen tosi ylpeä tuosta pojasta että hänellä on nyt riittänyt kärsivällisyys opetella. Samoin pottahommat alkavat taas sujumaan. Mulla on tavoitteena saada tuo lapsi kuivaksi ennen kuin seuraava tulee.

-m-

torstai 1. maaliskuuta 2018

6 päivää kaksin taaperon kanssa

Mieheni tosiaan lähti reissuun viime perjantaina ja tuli tänään päivällä kotiin. Perjantaina minulla alkoi menkat ja olo oli tosi inhottava ja surullinen koko päivän. Kävimme pojan kanssa kirpparilla ja ostin itselleni pari vaatetta. Kävimme kaupassa ja ostin ainekset kanasalaattiin. Poika nukkui ihan hyvät päiväunet, sain tehtyä töitä ja pelattua. Ilta sujui myös hyvin, muutama kommellus silloinkin kävi mutta ei haavereita. 

Tähän väliin sanon että verrattuna muihin ikäisiinsä mun lapsi on oikeasti vilkkaampi, eli en todellakaan kuvittele sitä. Lisäksi hänellä on tosi voimakas oma tahto ja uhmaikä pahenee astettain ja raivarit pitenee. Eli erittäin voimakas tempperamentti tällä lapsella on. 

Lauantaina me käytiin kirjastossa missä vierähtikin joku tovi. Poika siellä viihdytti kirjastotätiä aiheuttamalla lisää töitä. Yritin parhaani mukaan siivota jälkiä mutta kun jätkä leväytti pinon cd-levyjä ryntäsi tämä ihana täti apuun ja lupasi järjestää ne uudelleen. Pyysin anteeksi aiheuttamaamme kaaosta. Poika leikki kuitenkin suhteellisen nätisti leluilla, mm. duplojunalla joka liikkui itsestään painamalla nappia. Kirjaston jälkeen menimme käymään kahvilassa. Ostin pojalle lihapasteijan ja pillimehun. Kahvilan syöttis oli väljää mallia ja sain olla tarkkana ettei lapsi onnistu pyörimään itseään pakomatkalle. Sanoinkin että sulla taitaa olla herneitä pyllyn alla ja joku mummo naurahti. Sen jälkeen käytiin kaupassa. Poju nukkui ihan hyvät päikkärit. Ruoan laitossa kävi pieni "äksidentti", poitsu onnistui tärväämään kätensä tuli-kuumaan kattilaan mutta sain ensiavulla poltteen pois eikä jäänyt aristamaan sitä. 

Sunnuntaista en muista mitään erikoista muuta kuin aloin olemaan jo hieman väsynyt juoksemaan lapsen perässä ja toivoin että loppu aika menisi nopeasti. Siivosimme aamusta ja poika "auttoi".

Maanantaina käytimme koiran ulkona kävelemällä mutta tulimme pian sisälle koska ulkona oli aikamoinen viima. Lapsikaan ei jaksanut loppuun asti kävellä ja onneksi mukana oli pulkka. Illalla hyvä ystäväni ilmoitti että hänen synnytyksensä on käynnistetty niin sitä sitten jännittelin yöhön asti kunnes oli pakko alkaa nukkumaan että jaksaa.

Tiistai aamuna sain tiedon että vauva on saapunut vihdoin maailmaan, oli kyseessä siis runsaasti yli-aikainen ja synnytys kesti sen 15 tuntia että ei mikään pikasprintti. Kateeksi ei käynyt. Oli ihanaa saada kuva äidistä ja vauvasta! <3 Saan onneksi ensiviikolla nähdä heidät livenä. Anoppi kävi kylässä ja lähdimme todella kirpakassa pakkasessa käymään kaupassa. Loppu päivä oltiinkin sisällä. Yritin tehdä lohkoperunoita ruuaksi mutta poitsu pääsi jossain vaiheessa säätämään uunia koville asteille ja nehän paloi! Ei ollut muita aineksia mistä tehdä ruokaa, kello oli jo paljon ja tein pikaisen päätöksen tilata pitsaa. Pojalla alkoi takkuilemaan syöminen myös tänä päivänä ja aloin huolestumaan mikä on kun mikään ei kelpaa.

Keskiviikkona eli eilen sitten kuikuilin aamusta pojan suuhun ja siellä oli todella turvonnut ien joten syy selvisi miksei oikein mikään maistu ja on aika känkkis. Imuroimme asunnon ja siivosimme parvekkeen ja järjestimme keittiöö. Taas poika auttoi parhaansa mukaan. Kävimme kaupassa ja päiväunet meni kyllä ihan päin prinkkalaa, pätki kamalasti uni ja aina herätessä täysi huuto. Päikkäreiden jälkeen annoin sitten buranaa, mikäs minä olen lasta kiusaamaan kun itsekin otan lääkettä kipuihin. Ilta sujui huomattavasti helpommin kuin tiistaina. 

Tänään sitten odottelimme aamulla vain iskää kotiin. Kävimme pitkällä lenkillä koiran kanssa. Koira jostain syystä riehaantui aivan täysin yhdessä vaiheessa ja ryntäsi täysiä autotielle. Sain onneksi nopeasti ruotuun mutta kyllä ihmetyttää edelleen että mikä tuli. Neidillä on kuitenkin ikää jo 5, pian 6 vuotta. Ikuinen pentu. :D Loppu päivä onkin tänään sujunut ihanasti kun on ollut rauha tehdä kaikkea! Poitsu on ollut paljon isin perään ja äiti on kelvannut ainoastaan jos on tullut joku pipi. 

Jos sitä reipastuisi nyt kirjoittamaan useammin. 

-m-