Mieheni tosiaan lähti reissuun viime perjantaina ja tuli tänään päivällä kotiin. Perjantaina minulla alkoi menkat ja olo oli tosi inhottava ja surullinen koko päivän. Kävimme pojan kanssa kirpparilla ja ostin itselleni pari vaatetta. Kävimme kaupassa ja ostin ainekset kanasalaattiin. Poika nukkui ihan hyvät päiväunet, sain tehtyä töitä ja pelattua. Ilta sujui myös hyvin, muutama kommellus silloinkin kävi mutta ei haavereita.
Tähän väliin sanon että verrattuna muihin ikäisiinsä mun lapsi on oikeasti vilkkaampi, eli en todellakaan kuvittele sitä. Lisäksi hänellä on tosi voimakas oma tahto ja uhmaikä pahenee astettain ja raivarit pitenee. Eli erittäin voimakas tempperamentti tällä lapsella on.
Lauantaina me käytiin kirjastossa missä vierähtikin joku tovi. Poika siellä viihdytti kirjastotätiä aiheuttamalla lisää töitä. Yritin parhaani mukaan siivota jälkiä mutta kun jätkä leväytti pinon cd-levyjä ryntäsi tämä ihana täti apuun ja lupasi järjestää ne uudelleen. Pyysin anteeksi aiheuttamaamme kaaosta. Poika leikki kuitenkin suhteellisen nätisti leluilla, mm. duplojunalla joka liikkui itsestään painamalla nappia. Kirjaston jälkeen menimme käymään kahvilassa. Ostin pojalle lihapasteijan ja pillimehun. Kahvilan syöttis oli väljää mallia ja sain olla tarkkana ettei lapsi onnistu pyörimään itseään pakomatkalle. Sanoinkin että sulla taitaa olla herneitä pyllyn alla ja joku mummo naurahti. Sen jälkeen käytiin kaupassa. Poju nukkui ihan hyvät päikkärit. Ruoan laitossa kävi pieni "äksidentti", poitsu onnistui tärväämään kätensä tuli-kuumaan kattilaan mutta sain ensiavulla poltteen pois eikä jäänyt aristamaan sitä.
Sunnuntaista en muista mitään erikoista muuta kuin aloin olemaan jo hieman väsynyt juoksemaan lapsen perässä ja toivoin että loppu aika menisi nopeasti. Siivosimme aamusta ja poika "auttoi".
Maanantaina käytimme koiran ulkona kävelemällä mutta tulimme pian sisälle koska ulkona oli aikamoinen viima. Lapsikaan ei jaksanut loppuun asti kävellä ja onneksi mukana oli pulkka. Illalla hyvä ystäväni ilmoitti että hänen synnytyksensä on käynnistetty niin sitä sitten jännittelin yöhön asti kunnes oli pakko alkaa nukkumaan että jaksaa.
Tiistai aamuna sain tiedon että vauva on saapunut vihdoin maailmaan, oli kyseessä siis runsaasti yli-aikainen ja synnytys kesti sen 15 tuntia että ei mikään pikasprintti. Kateeksi ei käynyt. Oli ihanaa saada kuva äidistä ja vauvasta! <3 Saan onneksi ensiviikolla nähdä heidät livenä. Anoppi kävi kylässä ja lähdimme todella kirpakassa pakkasessa käymään kaupassa. Loppu päivä oltiinkin sisällä. Yritin tehdä lohkoperunoita ruuaksi mutta poitsu pääsi jossain vaiheessa säätämään uunia koville asteille ja nehän paloi! Ei ollut muita aineksia mistä tehdä ruokaa, kello oli jo paljon ja tein pikaisen päätöksen tilata pitsaa. Pojalla alkoi takkuilemaan syöminen myös tänä päivänä ja aloin huolestumaan mikä on kun mikään ei kelpaa.
Keskiviikkona eli eilen sitten kuikuilin aamusta pojan suuhun ja siellä oli todella turvonnut ien joten syy selvisi miksei oikein mikään maistu ja on aika känkkis. Imuroimme asunnon ja siivosimme parvekkeen ja järjestimme keittiöö. Taas poika auttoi parhaansa mukaan. Kävimme kaupassa ja päiväunet meni kyllä ihan päin prinkkalaa, pätki kamalasti uni ja aina herätessä täysi huuto. Päikkäreiden jälkeen annoin sitten buranaa, mikäs minä olen lasta kiusaamaan kun itsekin otan lääkettä kipuihin. Ilta sujui huomattavasti helpommin kuin tiistaina.
Tänään sitten odottelimme aamulla vain iskää kotiin. Kävimme pitkällä lenkillä koiran kanssa. Koira jostain syystä riehaantui aivan täysin yhdessä vaiheessa ja ryntäsi täysiä autotielle. Sain onneksi nopeasti ruotuun mutta kyllä ihmetyttää edelleen että mikä tuli. Neidillä on kuitenkin ikää jo 5, pian 6 vuotta. Ikuinen pentu. :D Loppu päivä onkin tänään sujunut ihanasti kun on ollut rauha tehdä kaikkea! Poitsu on ollut paljon isin perään ja äiti on kelvannut ainoastaan jos on tullut joku pipi.
Jos sitä reipastuisi nyt kirjoittamaan useammin.
-m-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti