Kahdestaan

Ihan ensimmäiseksi, todella isot propsit ja suitsutukset jokaiselle yksinhuoltajalle! Olette siis aivan super leijonaemoja. 

Minä olen ollut onnekas, kai? Olen saanut olla kotona lapseni kanssa pitkään, samoin mieheni on ollut kotona. Työttömyys ei ole meidän perheessä valinta vaan olosuhteiden pakko. Kuitenkin siinä on omat etunsa että teitä on kaksi kotona taaperon kanssa. Toinen voi leikkiä ja riehua kun toinen väsyy. Samoin voi vuorotella aamuheräämisten kanssa. Pianhan tämä muuttuu, mun töiden on määrä alkaa 5.3. eli viikon päästä! Jaiks! Olen todella innoissani. Tämä tarkoittaa heräämisiä ainakin kaksi tuntia aiemmin kuin nyt täällä kotona. Mun äijät saa jäädä tänne vielä tuhisemaan kun itse lähden kohti Turkua. 

Olemme tosiaan olleet pojan kanssa täällä keskenämme perjantai-aamusta. En ole ollut parhaimmalla päällä, vasta tänään oloni on suhteellisen normaali enkä kärsi enää pms-oireista. Aamut menee meillä aina hyvin, turhaudun ainoastaan jos poika ei yhtään kuuntele minua. Ja jos hän haastaa, eli kokeilee rajoja monen monta kertaa peräkkäin niin silloin pitää oikeasti laskea hitaasti yy, kaa, koo. Päiväunet ovat kestäneet 1,5 - 2 tuntia minkä aikana olen saanut tehtyä hieman etätyötä äidilleni, ja myös hieman pelattua. Pelaan Sims 4 rentoutukseksi. Siinä pelissä saa olla ihan rauhassa kontrollinatsi eikä kukaan tee mitään ellen anna lupaa! Parasta. Illat meillä taas menee hieman vaihtelevasti. Ruuan laitto on välillä haastavaa, esim eilen lapsi kerkesi koskemaan tulikuumaa kattilaa vaikka juuri kielsin ja siirsin kädet pois sen lähettyviltä. Onneksi ensiapu auttoi eikä jäänyt mitään merkkejä isommasta pipistä. 

Nukkumaanmenot meillä on mennyt jotenkin tosi hankalaksi kun tultiin takaisin kotiin. Mummilassa innostuin kun lapsi nukahti monta kertaa pelkällä peitolla eikä siis tarvinnut unipussia rauhottuakseen. Meillä on siis ollut unipussi joskus ehkä 3 kk ikäisestä asti? En enää edes muista. Kun tulimme kotiin, peitto ei kelpaa ja poika kiipeää jatkuvasti pois pinnasängystä! Meillä ei ole siis laskettavaa laitaa ja pohja ihan alhaalla mutta sieltä hän apinoi itsensä karkuun. Ihan hullua miten kekseliäs tuon ikäinen voikin olla. Joten unipussi takaisin käyttöön. Alkuviikosta lapsi vaati että isi jää silittämään ja hän jäi vaikka olin sitä vastaan. Olen monta kertaa opettanut meidän pojan nukahtamaan itsekseen ja kaikista tämmöisistä tulee takapakkia. 
Ja niinhän siinä kävi että vielä torstainakin poika halusi et isi jää. Mut en antanut ja nukahtihan se poika lopulta. Emme siis huudata vaan käymme heti jos tulee kunnon itkua. Mutta perjantaina sitten oli niin lohdutonta itkua eikä rauhoittunut ennen kuin olin hetken hänen huoneessaan. Meni vartti ja nukahti. Eilen oli sama homma. Mutta tänään sain nukahtamaan itse! Olen super tyytyväinen! Jospa huomennakin sujuisi yhtä hyvin.

Tällä postauksella alkaa olla pituutta jo kiitettävästi. Alanpa rentoutumaan ennen kuin täytyy mennä nukkumaan että jaksaa taas huomenna. :)

-m-