Lähdin perjantaina aamusta kohti Turun linkka-asemaa ja sieltä hyppäsin kohti Lahtea menevään bussiin. Matka meni nopeasti koska jostain syystä mua alkoi aivan kamalasti väsyttää ja herätyskellon ansiosta uskalsin laittaa silmät kiinni. Yleensä en ikinä nukahda muutoin kuin illalla sängyssä. Harmitti kun menin aivan unenpöpperöön ja heräämisessä kesti hetki jos toinenkin. Perillä odotin vielä toista bussia jolla pääsisin vielä lähemmäs kohdetta. Onneksi bussiin sattui yksi mukava nainen joka oli jäämässä samaan kohtaan.
Perillä mua odotti ihanan aurinkoinen tyttönen! Sain heti hymyt ja ilon kiekaisut osakseni ja tyttö ei vierastanut mua sitten yhtään. Oli ihanaa! Me ollaan nähty edellisen kerran viime toukokuussa että tapaamisesta oli hyvin pitkä aika. Luonnollisesti siitä pienestä pötkylästä joka viime kerralla lepäsi massullaan kummitädin käsivarrella, oli kasvanut aika vauhdikas neitokainen joka kiipeili, konttasi hurjaa vauhtia ja nousi seisomaan vähän väliä. Osasi hän myös kävellä polvillaan ja ottaa muutaman askeleen. Ihana!
Me käytiin kaupassa ja tehtiin ruokaa. Katsottiin tvtä ja otettiin rennosti. Pääsin syöttämään tyttöä useamman kerran. Meidän poikahan syö nykyään aika pitkälti itse eikä halua olla syötettävänä.
Perjantai-illasta sain vielä tekstiviestin että tervetuloa maanantaina töihin. Lauantaina auttelin parhaani mukaan ystävääni jotta kun extra-apu lähtee, niin olisi mahdollisimman helppo loppupäivä. Laittelin meidän tiskejä pois ja vaihdoin vapaaehtoisesti kaksi kakkavaippaa. Ihan vain koska ystävälläni koski aika kovasti selkään. Sitten tuli valitettavasti jo aika lähteä. Ystäväni isä antoi minulle kyydin linkka-asemalle mistä pääsin hyppäämään Turun linkkaan. Se matka meni nopeasti mutta lähinnä siksi koska ahmin uutta kirjaa silmilläni. En olisi millään malttanut lopettaa mut pakkohan se oli. Illalla kahdeksan jälestä olin kotona.
Tämän päivän olenkin siivonnut lähinnä. Ihana reipas mieheni antoi mun nukkua aamusta pitkään. Olin hetken peloissani etten löydä verokorttiani mutta löysinpä kuitenkin. Huominen hieman jännittää mutta ei paljoa. Pääasiassa olen tyytyväinen että pääsen vihdoin aloittamaan.
-m-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti