Musta on tullut tavattoman laiska kirjoittaja. Tai oikeastaan en vain meinaa löytää energiaa iltaisin kirjoittaa, kun minulla vihdoin on siihen aikaa. Viime viikolla työviikon päätteeksi jäin kahdestaan lapsen kanssa muutamaksi päiväksi. Miehen piti tulla sunnuntaina mutta niin ne tilanteet vaan elää. Tein keskiviikkona jo päätöksen että nyt me opetellaan tutista pois. Poika täyttää kuitenkin kolmen viikon päästä 2 vuotta eikä siis oikein tarvitse enää tuttia turvaksikaan. Poitsu oli vaan niin kovasti kiinni tutissa että pelkäsin etukäteen tosi paljon sitä reaktiota. Tässä päivä päivältä miten tuteista luopuminen sujui.
Torstai:
Iltapäivästä kotiuduttuani rei'itän tutit pojan katsellessa videoita tietokoneelta. Rei'itän kaksi kappaletta koska kolmannen sijainnista minulla ei ole mitään hajua. Iltarutiinit sujuvat normaalisti. Poika ottaa sumutteet reippaasti ja pyytää Herra Hakkarais-pastillit ja tutin. Annan tutin ja yritän pitää pokan, siinä epäonnistuen, kun lapsen ilme on hyvin hyvin ihmettelevä. Saan vaivoin sanottua että tutti taitaa olla rikki että viedäänkö roskiin. Lapsi kysyy uudestaan tuttia ja haemme toisen tutin. Sanon pojalle että oravanpoikaset on varmaan käyneet maistelemassa tutteja kun ovat nähneet Nikkin imeskelevän niitä monta kertaa. Poitsu heittää toisen tutin tyynesti roskiin senkin. Pyörii hieman levottomasti sängyssä ja meinaa laittaa pupun kättä suuhun sun muuta mutta nukahtaa kuitenkin 40 minuutissa. Myöhemmin illalla tai oikeastaan yöstä 23-00 välillä huutaa vartin raivoissaan mutta nukahtaa lopulta uudestaan.
Perjantai:
Ei suostu nukkumaan päikkäreitä joten nukahtaa illalla sitten viidessä minuutissa. Ei myöhempää heräämistä.
Lauantai:
Nukahtaa päikyille rattaisiin matkalla rannalle. Ei reagoi vaikka kaverilla on tutti suussa, minun suureksi ihmetykseksi. Ja illalla nukahtaa myös nopeasti.
Sunnuntai meillä oli myös ihan normaali. Perjantaina meillä kävi myös sitten ensihoitajat. Totesinkin että ei ihan normaali perjantaia-ilta. Meidän kissa päätti raapaista poitsun sisä-silmäkulmaan ison vekin. Kun tämä oli juuri tapahtunut näin että silmä on veressä enkä mitään muuta. Pelästyin aivan helvetisti ja soitin 112 että mitä mun pitää tehdä kun en voi lähteä verta vuotavan ja huutavan lapsen kanssa bussilla ensiapuun. Päivystäjä lähetti meille ambulanssin tarkistamaan missä on reikä ja mitä sille voi tehdä. Ei sille voinut mitään tehdä kun niin lähellä silmämunaa mutta kuitenkin luomessa.
Eilen huomattiin pojan herättyä päikkäreiltä että hänen silmä rähmii ja tänään sitten tuli diagnoosi, ei niin yllättävä, että silmät on tulehtuneet. Sitä ihmettelin miksi hemmetissä tohtori oli määrännyt yksittäispakattuja tippoja mitä pitäisi laittaa sitten jopa kuusi kertaa päivässä. Että just niin. Uhmikselle joka rimpuloi jos ottaa kiinni niin silleesti 6 kertaa vaan pitää kahlia syliin ja löytää vielä kädet et saa ne tipat. Voin sanoa että tänään ei vielä osattu yksin laittaa et katsotaan huomenna uudestaan :DDD
Sumutteet eli Ventoline ja Flixotide menee pojalla nykyään todella helposti. Alussa sujui mutta sitten hän alkoi änkyröimään niitä vastaan mut nyt taas sujuu. :)
Mä en tässä kierrossa sitten jaksanutkaan vetää tuota Royal Gele hunajaa kun ollut niin kuuma enkä jaksa juoda teetä. Joten siirrän sitä syksyyn. Ja ovulaatio-oireita tuntui tänään kun on kp15. Sitäkään päivää en tiennyt ennen kuin tarkistin Flosta. Eli tää kesä meillä tjottaillaan (tulee jos on tullakseen) että en jaksa miettiä tätä nyt hetkeen. Tottakai toivon plussaa että pääsen tästä piinasta. Näin unta yksi yö että synnytin 3500g tyttövauvan. Toivon sen olevan enneuni. <3
-m-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti