Mulla oli se lääkäri tuossa tiistaina eli toissapäivänä. Ensinnäkin mun käynnille oli varattu aikaa 40 min mutta olin huoneessa ehkä 10-15 min. Heti kun istuin alas niin tämä lääkäri sanoo ettei ymmärrä miksi olen tullut hänen vastaanotolle kun olen jo kerran luomusti raskautunut. Mielenkiintoista. Vähäteltyään ensin kierto-ongelmia hän teki todella ronskin sisätutkimuksen joka sattui aika paljon. Ei ottanut papaa vaikka se oli toiveissani, en ainakaan huomannut. Lähinnä vain survoi instrumentit sisään ja sen jälkeen moukaroi mahaa. Sen jälkeen hän sanoi että koska mulla on yksi luomu raskaus takana nykyisen miehen kanssa niin meitä ei voi vielä laittaa jonoon että sitten ensi vuonna jos on vielä tarvetta. Käski lopettaa stressaamisen ja kehtasi vielä sanoa että ei se raskaaksi tulo ole aina niin nopeaa. Et *ittu mä totesinkin sille et aijaa en ole huomannutkaan sen 6 vuoden aikana mitä odotin ekaa raskautta. Mutta millään ei ole väliä koska mies on vaihtunut. Tuntui että hänen mielestään mun lapsettomuus on loppunut siihen pisteeseen kun "vaihdoin" miestä.
Se lapsettomuus ei lopu ikinä, ei ainakaan pääkopassa. Mä olen edelleen se sama nainen joka ahdistui aina kun kuukautiset alkoi. Olen edelleen se sama nainen joka on tehnyt kymmeniä negatiivisia testejä. Suurin osa katkeruudesta on hellittänyt. Tottakai mun toivo elää edelleen, se onnistui jo kerran, miksei toistekin. Mutta tällaiset vastoinkäymiset ottaa koville. Kun sun surua vähätellään. Kun sä itse tiedät että ovuloit myöhään mutta sen vaikutusta vähätellään.
Nyt on kp3. Kierto oli 27 päivää. Plussa ovulaatiotestiin tuli muistaakseni vasta kp18 eli luteaalivaihe oli hulppeat 8-9 päivää. Mutta jos sillä ei kerran väliä ole niin ei sitten. En jaksa enää. Tämän kierron menen vielä Royal Gelen kanssa ja jos ei tulosta niin menen sitten taas sillä periaatteella että tulee jos on tullakseen enkä enää yritä edesauttaa sitä. Ei mun psyyke kestä sellasta menoa enää. Mun on pakko keskittyä positiivisiin asioihin mun elämässä eikä surra tämmöistä joka helvetin kierrossa.
Muutoin tiistai oli ihan kiva. Käytiin rannalla ja heitin talviturkin. Sain toki myös vuoden ekat auringonpolttamat. Toivoisin että voisin sanoa että vikat myös mutta tunnen itseni. En mä opi suojautumaan. Lisäksi mulla oli hygieniapassi-koe jonka suoritin pistein 39/40. Eli yksi virhe. Siihenkin olin ensin vastannut oikein mutta sitten sutannut yli ja vastannut väärin. C'est La Vie.
Eilen oli tyypillinen päivä. Illalla tosin kävin kävelemässä pienen lenkin koiran ja ystäväni kanssa mikä oli aika rentouttavaa. Juttelu onnistui hyvin enkuksi vaikka ensin takeltelin. Ystäväni on saksasta muuttanut tänne. :)
Tänään töissä riitti vilskettä mutta piristystä päivään toi sosionomi-opiskelija jolle annoin pienen haastattelun. Huomenna onkin aavistuksen lyhyempi päivä mikä on todella jees!
-m-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti