Kiitos jokaiselle joka on lukenut tekstejäni. On ollut ihanaa nähdä että tasaisesti on käyty lukemassa. Suuren suuri kiitos.
Helpotuksen huokaus oli tänä aamuna pitkä kun näin negatiivisen raskaustestin. En olisi ikinä uskonut että negatiivinen raskaustesti voisi olla hyvä asia elämässäni. Vaan kylläpä helpotti.
Ehkä jonakin päivänä vielä aloitan bloggaamisen uudestaan. Ehkä jopa piankin. Mutta nyt on parempi antaa tämän blogin antaa olla. Aloitin tämän nimenomaan sen takia kun aloimme miehen kanssa yrittämään toista lasta.
Toivon todella että jonakin päivänä löydän uuden miehen. Ja rakas poikani saa joskus vielä pikkusisaruksen. Minulla ei kuitenkaan ole kiire. Haluan nauttia tästä ajasta kahdestaan lapseni kanssa jonkin aikaa ennen kuin edes mietin uutta parisuhdetta. Tottakai olen toiveikas tulevaisuuden suhteen silti. :)
Tässä vielä pätkä lyriikoita Psycheworkin Fire still burns biisistä joka on auttanut käsittelemään tätä myrskyä.
I lost something I believed to be definitive
Suddenly, my chest was a dark and hollow place for years
Things I used to love I started to hate
Suffocating me
I couldn't feel the pain
I couldn't hear the beating of my heart at all
I lost my passion and desire for reasons unknown
Was it fear of sacrificing too much or lack of trust, I don't know
It took me years to get the passion back
And to understand that I was a prisoner of the past
My fire still burns
Inside the walls of my fortress I rebuilt
The fire still burns
Giving me hope to see who I am
Kiitos jokaiselle lukijalle ja tsemppiä varsinkin heille jotka edelleen yrittävät tulla raskaaksi. Olette ajatuksissa! <3
Miia
torstai 8. marraskuuta 2018
keskiviikko 7. marraskuuta 2018
Varoitus lukijalle, sisältää yllättävää tekstiä
En edes tiedä mistä aloittaa. Viimeinen teksti tuli hyvinkin erilaisista tunnelmista ja erilaisesta tilanteesta.
Viime torstaina tulimme, tai oikeastaan minä tulin siihen tulokseen että meidän, minun ja miehen, tulevaisuus ei ole yhteinen. Jonkin verran toki. Hän on edelleen poikani isä ja tärkeä ihminen minulle. Mietin asiaa monta päivää ennen sitä. Tai monta ja monta. Oikeasti olen voinut aika huonosti tässä parisuhteessa jo hyvin pitkään. Mutta heräsin siihen tilanteeseen reilu viikko sitten vasta. Tajusin mikä mulla on. Mikä vaivaa. Mikä ahdistaa ja mikä masentaa, stressaa. Nämä kaikki negatiiviset tunteet veivät multa niin paljon energiaa. Ne uuvuttivat mua. Ainoa mitä jaksoin tehdä oli pelata Solitaire peliä tabletilla. Hädin tuskin jaksoin hymyillä mun pojalle. Mun oli helppo olla kun sain viettää kaverin kanssa aikaa, auttaa kaikessa mutta kaikesta siitä mua syyllistettiin kotona tosi paljon.
Olikohan se sitten keskiviikko-ilta ollut kun mies sanoi mulle että ihan kuin mie en tahtoisi olla hänen ja pojan kanssa ikinä ja keksimällä keksin itselleni tekemistä muualla. Se sai mut todella heräämään. Tajusin että mua ei ahdista mun poika. Mua ahdistaa mun mies. Ja lähes kaikki siihen liittyvä. Aika paha tilanne eikö? Mietin ensin että onko kyse mun omasta vääristyneestä mielentilasta ja juttelinkin torstaina yhden tutun psykiatrisen hoitajan kanssa että voiko kyse olla siitä. Häneltä sain ohjeita puhua miehen kanssa. Menin ensin salille ja mies selvästi mökötti siitä kun aikatauluni ei pitänyt. Olin kamalan ahdistunut ja sain itkukohtauksen pukkarissa enkä voinut mennä treenaamaan ennen kuin rauhotuin. Salin jälkeen ukot tuli mua vastaan. Yritin ensin tsempata että selvittäisiin kotiin asti ennen sitä suurta keskustelua. Mies vaistosi sen ja halusi että sanon heti mikä vaivaa.
Keskustelun piti mennä niin että keksisimme yhdessä miten parisuhteesta saisi taas toimivan. Se meni aikalailla päin vastoin. Miehen reaktio aiheeseen oli ensin se että turha yrittää mitään, kaikki menee kuitenkin vituiksi lopulta. Siinäpä se. Siinä samalla tein itse päätöksen että turhaan miekään yrittäisin yksin pelastaa kun on voimia just ja just tavalliseen arkeen. Sen jälkeen mua onkin sitten painostettu jäämään. Hän ymmärsi etten todellakaan jää pojan kanssa asumaan lähelle ja se nostatti hänessä vihaa. Olen kuulemma itsekäs kun vien lapselta isän. Siitä ei suinkaan ole kyse. Olen pohtinut tapaamistiheydet ja keinot valmiiksi. Olen onnekas kun omistan ihania ystäviä jotka mahdollistavat yöpymisen täällä sillä aikaa kun poika saa olla isällään.
Tämän hetken tilanne on se että olen irtisanonut asunnon itseni ja poikani nimistä ja allekirjoittanut vuokrasopimuksen äitini omistamaan asuntoon. Jokainen riita minkä mies aloittaa vahvistaa tunnetta siitä että päätös on ollut 100% varmasti oikea.
Tästä tullaankin blogin kohtaloon. Koska tässä kierrossa yritystä on kuitenkin ollut, on edelleen mahdollista että olen raskaana. Olen huomenna aamulla aikeissa tehdä yhden kaapissa lojuneen testin. En tiedä. Luulen aavistavani vastauksen ja samaan aikaan pelkään helvetisti että se on positiivinen. Se että kerrankin saan sen plussan ja sitten se ei olekaan niin ihana juttu. Olisi aika lailla mun tuuria. Oireilen aika vahvasti mutta toivon että kyse on stressistä. Pliis anna stressin aiheuttaa tämä kaikki. Pelottaa. Mutta jos se on plussa, pidän lapsen. Sanoi mies mitä tahansa. Minä en tosiaan voisi ikinä kuvitella keskeyttäväni raskautta vain sen takia että mua pelottaa että pärjäänkö.
Jos testi on positiivinen, blogi jatkukoon. Jos ei, aika antaa tämänkin jäädä menneisyyteen.
-m-
Viime torstaina tulimme, tai oikeastaan minä tulin siihen tulokseen että meidän, minun ja miehen, tulevaisuus ei ole yhteinen. Jonkin verran toki. Hän on edelleen poikani isä ja tärkeä ihminen minulle. Mietin asiaa monta päivää ennen sitä. Tai monta ja monta. Oikeasti olen voinut aika huonosti tässä parisuhteessa jo hyvin pitkään. Mutta heräsin siihen tilanteeseen reilu viikko sitten vasta. Tajusin mikä mulla on. Mikä vaivaa. Mikä ahdistaa ja mikä masentaa, stressaa. Nämä kaikki negatiiviset tunteet veivät multa niin paljon energiaa. Ne uuvuttivat mua. Ainoa mitä jaksoin tehdä oli pelata Solitaire peliä tabletilla. Hädin tuskin jaksoin hymyillä mun pojalle. Mun oli helppo olla kun sain viettää kaverin kanssa aikaa, auttaa kaikessa mutta kaikesta siitä mua syyllistettiin kotona tosi paljon.
Olikohan se sitten keskiviikko-ilta ollut kun mies sanoi mulle että ihan kuin mie en tahtoisi olla hänen ja pojan kanssa ikinä ja keksimällä keksin itselleni tekemistä muualla. Se sai mut todella heräämään. Tajusin että mua ei ahdista mun poika. Mua ahdistaa mun mies. Ja lähes kaikki siihen liittyvä. Aika paha tilanne eikö? Mietin ensin että onko kyse mun omasta vääristyneestä mielentilasta ja juttelinkin torstaina yhden tutun psykiatrisen hoitajan kanssa että voiko kyse olla siitä. Häneltä sain ohjeita puhua miehen kanssa. Menin ensin salille ja mies selvästi mökötti siitä kun aikatauluni ei pitänyt. Olin kamalan ahdistunut ja sain itkukohtauksen pukkarissa enkä voinut mennä treenaamaan ennen kuin rauhotuin. Salin jälkeen ukot tuli mua vastaan. Yritin ensin tsempata että selvittäisiin kotiin asti ennen sitä suurta keskustelua. Mies vaistosi sen ja halusi että sanon heti mikä vaivaa.
Keskustelun piti mennä niin että keksisimme yhdessä miten parisuhteesta saisi taas toimivan. Se meni aikalailla päin vastoin. Miehen reaktio aiheeseen oli ensin se että turha yrittää mitään, kaikki menee kuitenkin vituiksi lopulta. Siinäpä se. Siinä samalla tein itse päätöksen että turhaan miekään yrittäisin yksin pelastaa kun on voimia just ja just tavalliseen arkeen. Sen jälkeen mua onkin sitten painostettu jäämään. Hän ymmärsi etten todellakaan jää pojan kanssa asumaan lähelle ja se nostatti hänessä vihaa. Olen kuulemma itsekäs kun vien lapselta isän. Siitä ei suinkaan ole kyse. Olen pohtinut tapaamistiheydet ja keinot valmiiksi. Olen onnekas kun omistan ihania ystäviä jotka mahdollistavat yöpymisen täällä sillä aikaa kun poika saa olla isällään.
Tämän hetken tilanne on se että olen irtisanonut asunnon itseni ja poikani nimistä ja allekirjoittanut vuokrasopimuksen äitini omistamaan asuntoon. Jokainen riita minkä mies aloittaa vahvistaa tunnetta siitä että päätös on ollut 100% varmasti oikea.
Tästä tullaankin blogin kohtaloon. Koska tässä kierrossa yritystä on kuitenkin ollut, on edelleen mahdollista että olen raskaana. Olen huomenna aamulla aikeissa tehdä yhden kaapissa lojuneen testin. En tiedä. Luulen aavistavani vastauksen ja samaan aikaan pelkään helvetisti että se on positiivinen. Se että kerrankin saan sen plussan ja sitten se ei olekaan niin ihana juttu. Olisi aika lailla mun tuuria. Oireilen aika vahvasti mutta toivon että kyse on stressistä. Pliis anna stressin aiheuttaa tämä kaikki. Pelottaa. Mutta jos se on plussa, pidän lapsen. Sanoi mies mitä tahansa. Minä en tosiaan voisi ikinä kuvitella keskeyttäväni raskautta vain sen takia että mua pelottaa että pärjäänkö.
Jos testi on positiivinen, blogi jatkukoon. Jos ei, aika antaa tämänkin jäädä menneisyyteen.
-m-
sunnuntai 28. lokakuuta 2018
kp14
Yritin jo aiemmin tulla kirjoittamaan. Lapseni oli sillä hetkelllä erittäin keskittynyt katselemaan Myyrää pleikkarilta että ajattelin että voisin tulla nopsaan kirjoittamaan. Sillä hetkellä kun sain bloggerin auki niin poitsu päätti että eikö hän tulee nyt katsomaan sittenkin Ryhmä Hauta. Että siihen meni se mahdollisuus.
Tässä olen kuulostellut olotilaa että olisikohan se ovis pian täällä sillä mulla ei ole nyt liuskoja käytettävissä. En muistanut ostaa enkä nyt pystykään enää luottaan niiden tuloksiin kun on jo kp14. Eilen nimitttäin oli maha todella pinkeä ja kireä. Myös alamaha kipristeli. Perjantaina huomasin että myös kohdunkaula oli tosi herkkänä kun saimme pitkästä aikaa miehen kanssa aamusta aikaa kahdestaan. <3
Täytyy nyt siis vaan kuulostella että jos jokin tosi selkeä oire tulisi. Eilinen ainakin kertoi että lähestytään tai sitten se tapahtui jo eilen ellei tule uudestaan vastaavaa oloa.
Viime torstaina vapaaehtoisvuoron jälkeen tapasin mun personal trainerin hänen ns.kotisalilla ja hän sai mut todellakin parantamaan suorituksia. Sain paljon kehuja taas ja oli tosi kivaa kun tuli hyvää palautetta. Tokihan mie itse maksan hänelle siitä että saa kuntoa nostettua ja kunnon ohjausta. Olin pitkään tosiaan tuossa kipeänä ja nyt vasta pääsen uudestaan liikunnan makuun.
Miulla on vielä ensi viikolla pari vapaaehtoisvuoroa entisessä työpaikassa ja sitten en tiedä onko mitään menoja ennen kuin seuraava tatska-aika on 26.11. Siis päivämenoja. Iltamenoja on kyllä tiedossa, yksi halloween tapahtuma ja yksi levyjulkaisukeikka. Molempia odotan innnolla. Ihanaa päästä tuulettuun ensi viikonloppuna kaverin kanssa. En siis tosiaan kuulu näihin jotka varuiksi on juomatta jos vaikka sattumalta olisi raskaana. En pysty elämään elämääni niin että jos olen raskaana. Jos, jos, jos ja vielä kerran jos. Mun on pakko yrittää ajatella realistisesti tästä kropasta ja elettävä täysillä, liikuttava täysillä kunnes pitää hidastaa. Tottakai toivon että mulla ei olekaan sitä tatska-aikaa ja olen raskaana.
Tämä on oikeasti aika vaikeaa kun koko kroppa huutaa tyhjää syliä. Se sattuu melkein fyysisestikin. Onneksi poika vielä välillä on halittavana. Äidin superrakas. Mutta siis olen äärimmäisen kiitollinen että sain edes yhden lapsen. Ja hänetkin ilman hoitoja. Haluaisin vain että hän saa sisaruksen ja tottakai haluan elää sen kaiken uudestaan. Raskauspahoinvoinnista yövalvomisiin. Ja imetys! Voi tsiisus. Niin ihanaa. Kunpa tulisin pian pysyvästi raskaaksi.
No mutta, tässä eilen tuli autettua kaveria muuttamaan ja huomenna menen vielä parin kaapin kanssa auttamaan. Tänään ei osunut aikataulut yhteen kun mun täytyy päästä salillle tiettyyn aikaan. :)
Oikein ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!
-m-
Tässä olen kuulostellut olotilaa että olisikohan se ovis pian täällä sillä mulla ei ole nyt liuskoja käytettävissä. En muistanut ostaa enkä nyt pystykään enää luottaan niiden tuloksiin kun on jo kp14. Eilen nimitttäin oli maha todella pinkeä ja kireä. Myös alamaha kipristeli. Perjantaina huomasin että myös kohdunkaula oli tosi herkkänä kun saimme pitkästä aikaa miehen kanssa aamusta aikaa kahdestaan. <3
Täytyy nyt siis vaan kuulostella että jos jokin tosi selkeä oire tulisi. Eilinen ainakin kertoi että lähestytään tai sitten se tapahtui jo eilen ellei tule uudestaan vastaavaa oloa.
Viime torstaina vapaaehtoisvuoron jälkeen tapasin mun personal trainerin hänen ns.kotisalilla ja hän sai mut todellakin parantamaan suorituksia. Sain paljon kehuja taas ja oli tosi kivaa kun tuli hyvää palautetta. Tokihan mie itse maksan hänelle siitä että saa kuntoa nostettua ja kunnon ohjausta. Olin pitkään tosiaan tuossa kipeänä ja nyt vasta pääsen uudestaan liikunnan makuun.
Miulla on vielä ensi viikolla pari vapaaehtoisvuoroa entisessä työpaikassa ja sitten en tiedä onko mitään menoja ennen kuin seuraava tatska-aika on 26.11. Siis päivämenoja. Iltamenoja on kyllä tiedossa, yksi halloween tapahtuma ja yksi levyjulkaisukeikka. Molempia odotan innnolla. Ihanaa päästä tuulettuun ensi viikonloppuna kaverin kanssa. En siis tosiaan kuulu näihin jotka varuiksi on juomatta jos vaikka sattumalta olisi raskaana. En pysty elämään elämääni niin että jos olen raskaana. Jos, jos, jos ja vielä kerran jos. Mun on pakko yrittää ajatella realistisesti tästä kropasta ja elettävä täysillä, liikuttava täysillä kunnes pitää hidastaa. Tottakai toivon että mulla ei olekaan sitä tatska-aikaa ja olen raskaana.
Tämä on oikeasti aika vaikeaa kun koko kroppa huutaa tyhjää syliä. Se sattuu melkein fyysisestikin. Onneksi poika vielä välillä on halittavana. Äidin superrakas. Mutta siis olen äärimmäisen kiitollinen että sain edes yhden lapsen. Ja hänetkin ilman hoitoja. Haluaisin vain että hän saa sisaruksen ja tottakai haluan elää sen kaiken uudestaan. Raskauspahoinvoinnista yövalvomisiin. Ja imetys! Voi tsiisus. Niin ihanaa. Kunpa tulisin pian pysyvästi raskaaksi.
No mutta, tässä eilen tuli autettua kaveria muuttamaan ja huomenna menen vielä parin kaapin kanssa auttamaan. Tänään ei osunut aikataulut yhteen kun mun täytyy päästä salillle tiettyyn aikaan. :)
Oikein ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!
-m-
torstai 18. lokakuuta 2018
YK9
En ole varma monesko yrityskierto tämä on koska keskenmeno ja lomasta johtuva yritystauko sotki kuvioita jonkin verran. Mutta sovitaan että yhdeksäs. Pian on joulukuu ja yritystä tulee täyteen vuosi. Toivoisin niin paljon plussaa ennen sitä.
Kierto alkoi tosiaan tuossa maanantaina eli tänään on kp4. Menkat ovat hiipuneet lähes olemattomiin mutta onneksi nyt ei tarvitse stressata että ehkä olen taas raskaana vaikka menkat tulikin. Tarkoitan siis kun yleensä vuodan, tai siis ennen keskenmenoa edeltäviä valemenkkoja vuosin aina tosi paljon. Mutta ei se mitään. Yllättävää kyllä, vaikka mitään yritystä viime kierrossa ei tosiaan ollut, loppukierrosta tunsin aika koviakin alavatsakipuja. Ehkä jopa kovempia kuin yrityskierroissa. Mietin jo että onko mulla joku tulehdus mutta se menikin ohi alle vuorokaudessa. Liekkö jokin kysta ollut.
Vielä maanantaina en muistanut ostaa greippimehua. Riensinkin heti tiistai-aamuna sitä ostamaan kun olin saanut pojan hoitoon. Sen jälkeen kotiin äkkiä ryystämään lasillinen ja d-vitamiinilisät päälle. Sitten lähdin kaverin kanssa katselemaan asuntoja, hän eroaa poikakaveristaan ja muuttaa samaan pihaan missä asun. Pääsemme ehkä jo huomenna siirtämään tavaroita. Olen iloinen että voin auttaa.
Vihaan tätä ikuisuusflunssaa mikä mulla on päällä. Okei, vasta 8 päivää mutta tää aika kun en voi liikkua, on tuskaa. Koko kroppa huutaa että salille ja äkkiä, mutta ei. En vaan voi mennä ennen kuin happi kulkee normaalisti. Helpottaispa pian.
Huomenna me mennään kaverin kanssa lastenkirpulle kiertämään. Hänen 3 viikkoinen neitokainen on myös mukana ja pojat pääsevät keskenään riekkumaan leikkipaikalle. Kyllä on vaan parasta että kirpparilta löytyy sellainenkin! Ja sitten kun kaksi aikuista niin toinen voi katsoa poikien perään sillä aikaa ku toinen kiertää. Ja pojat saavat purkaa energiaa toisiinsa. Ah!
Olen tehnyt eilen ja tänään vapaaehtoisvuoron entisessä työpaikassa ja väsyttää aika lailla. Silti olen iloinen, menen ensi tiistaina työhaastatteluun ja toivon kovasti saavani töitä. Edes osa-aikaista. Eli ei aamuheräämiset haittaa, pitäisi vain oppia se että ei tartte valvoa. Toissayönä tosin meidän ihana alakerran naapuri aiheutti univaikeudet. Pitäisi varmaan hankkia korvatulpat kun mun unenlahjat on todella heikot verrattuna muihin perheenjäseniin.
Olen tämän viikon vetänyt tätä mehua:
Huomenna käyn etsimässä jotain halvempaa lidlistä, tosin en ole varma löydänkö sieltäkään. Onneksi supermarketissa oli tarjouksessa Tropicanat jos en löydä halvempaa. On nimittäin normaalisti aika tyyristä, melkein 4 euroa purkki. Nyt saa 3 eurolla. Mutta käyn eka katteleen sen lidlin koska kaverini raskautui ehkä osittain sen voimalla. :D Mitäänhän en voi sanoa varmaksi.
Mies on tällä hetkellä nukuttamassa poitsua makkarissa ja kärsii seuraukset siitä kun päivärytmiä ei ole noudatettu. On aika vaikeaa ilmeisesti saada nukkumaan. Mitäpä meni säätään omiaan. Ei käy yhtään sääliksi.
Mutta ehkä tässä on nyt tarpeeksi tekstiä tälle kertaa.
-m-
Kierto alkoi tosiaan tuossa maanantaina eli tänään on kp4. Menkat ovat hiipuneet lähes olemattomiin mutta onneksi nyt ei tarvitse stressata että ehkä olen taas raskaana vaikka menkat tulikin. Tarkoitan siis kun yleensä vuodan, tai siis ennen keskenmenoa edeltäviä valemenkkoja vuosin aina tosi paljon. Mutta ei se mitään. Yllättävää kyllä, vaikka mitään yritystä viime kierrossa ei tosiaan ollut, loppukierrosta tunsin aika koviakin alavatsakipuja. Ehkä jopa kovempia kuin yrityskierroissa. Mietin jo että onko mulla joku tulehdus mutta se menikin ohi alle vuorokaudessa. Liekkö jokin kysta ollut.
Vielä maanantaina en muistanut ostaa greippimehua. Riensinkin heti tiistai-aamuna sitä ostamaan kun olin saanut pojan hoitoon. Sen jälkeen kotiin äkkiä ryystämään lasillinen ja d-vitamiinilisät päälle. Sitten lähdin kaverin kanssa katselemaan asuntoja, hän eroaa poikakaveristaan ja muuttaa samaan pihaan missä asun. Pääsemme ehkä jo huomenna siirtämään tavaroita. Olen iloinen että voin auttaa.
Vihaan tätä ikuisuusflunssaa mikä mulla on päällä. Okei, vasta 8 päivää mutta tää aika kun en voi liikkua, on tuskaa. Koko kroppa huutaa että salille ja äkkiä, mutta ei. En vaan voi mennä ennen kuin happi kulkee normaalisti. Helpottaispa pian.
Huomenna me mennään kaverin kanssa lastenkirpulle kiertämään. Hänen 3 viikkoinen neitokainen on myös mukana ja pojat pääsevät keskenään riekkumaan leikkipaikalle. Kyllä on vaan parasta että kirpparilta löytyy sellainenkin! Ja sitten kun kaksi aikuista niin toinen voi katsoa poikien perään sillä aikaa ku toinen kiertää. Ja pojat saavat purkaa energiaa toisiinsa. Ah!
Olen tehnyt eilen ja tänään vapaaehtoisvuoron entisessä työpaikassa ja väsyttää aika lailla. Silti olen iloinen, menen ensi tiistaina työhaastatteluun ja toivon kovasti saavani töitä. Edes osa-aikaista. Eli ei aamuheräämiset haittaa, pitäisi vain oppia se että ei tartte valvoa. Toissayönä tosin meidän ihana alakerran naapuri aiheutti univaikeudet. Pitäisi varmaan hankkia korvatulpat kun mun unenlahjat on todella heikot verrattuna muihin perheenjäseniin.
Olen tämän viikon vetänyt tätä mehua:
Huomenna käyn etsimässä jotain halvempaa lidlistä, tosin en ole varma löydänkö sieltäkään. Onneksi supermarketissa oli tarjouksessa Tropicanat jos en löydä halvempaa. On nimittäin normaalisti aika tyyristä, melkein 4 euroa purkki. Nyt saa 3 eurolla. Mutta käyn eka katteleen sen lidlin koska kaverini raskautui ehkä osittain sen voimalla. :D Mitäänhän en voi sanoa varmaksi.
Mies on tällä hetkellä nukuttamassa poitsua makkarissa ja kärsii seuraukset siitä kun päivärytmiä ei ole noudatettu. On aika vaikeaa ilmeisesti saada nukkumaan. Mitäpä meni säätään omiaan. Ei käy yhtään sääliksi.
Mutta ehkä tässä on nyt tarpeeksi tekstiä tälle kertaa.
-m-
sunnuntai 14. lokakuuta 2018
Tarvitsin tauon
Niin, siinä syy miksi en ole kirjoitellut tänne yhtään mitään. Olen monesti miettinyt että tulisin kirjoittelemaan mutta jotenkin ahdistanut pelkkä ajatus. Ja aika on tiukilla. Viime kirjoituksen jälkeen menkat alkoivat, tietenkin. Ja sitten totesin ettei viime kiertoa voi edes laskea yrityskierroksi koska en ole kotona kun ovuloin. Lähdin siis reissuun poikani kanssa itä-suomeen äitini luokse ja sen aikana ovulaatio tapahtui eli varsinaista yritystä ei pystynyt edes harrastamaan.
Olen nyt kierron loppupuolella ja kunhan menkat tuosta alkavat niin aloitan greippimehun juomisen uudestaan. Myös d-vitamiinia pyrin lisäämään. Ystäväni raskautui mehu-kierrosta vuoden alussa ja sai tyttärensä viime kuun lopussa. Ihana pieni kirppu, syntymäpaino 2775. Sain häntä käydä viime keskiviikkona ihastelemassa.
Olen nauttinut aurinkoisista syyspäivistä ihan täysillä. Niin ihanaa kun on viileä mutta aurinko lämmittää. Eilen täällä oli kyllä jopa liian lämmin. Olen melkein kaikki talvivarusteetkin laittanut esille. Toivon niin paljon että tänne sataisi tänä tulevana talvena lunta. Nautin lumesta niin paljon. Muistan lapsuuden kodista jopa metrin korkuiset kinokset ja tykkylumipuut. Välillä täällä puolen suomea itkee sydän verta kun maahan saattaa sataa hyvällä tuurilla muutama sentti lunta mutta sekin sulaa pian pois, jäljelle jää vain loska, jos sitäkään. Ei auta kuin toivoa parasta. Onneksi menemme äidin luokse käymään tammikuussa että saamme nähdä viimeistään siellä lunta.
Tulen tänne taas kirjoittelemaan lähipäivinä kun uusi kierto starttaa. Pitkästä aikaa otetaan poppakonstit käyttöön kun haluaisin niin paljon saada kesävauvan, tai oikeastaan, ylipäätään olla raskaana. ^^
-m-
Olen nyt kierron loppupuolella ja kunhan menkat tuosta alkavat niin aloitan greippimehun juomisen uudestaan. Myös d-vitamiinia pyrin lisäämään. Ystäväni raskautui mehu-kierrosta vuoden alussa ja sai tyttärensä viime kuun lopussa. Ihana pieni kirppu, syntymäpaino 2775. Sain häntä käydä viime keskiviikkona ihastelemassa.
Olen nauttinut aurinkoisista syyspäivistä ihan täysillä. Niin ihanaa kun on viileä mutta aurinko lämmittää. Eilen täällä oli kyllä jopa liian lämmin. Olen melkein kaikki talvivarusteetkin laittanut esille. Toivon niin paljon että tänne sataisi tänä tulevana talvena lunta. Nautin lumesta niin paljon. Muistan lapsuuden kodista jopa metrin korkuiset kinokset ja tykkylumipuut. Välillä täällä puolen suomea itkee sydän verta kun maahan saattaa sataa hyvällä tuurilla muutama sentti lunta mutta sekin sulaa pian pois, jäljelle jää vain loska, jos sitäkään. Ei auta kuin toivoa parasta. Onneksi menemme äidin luokse käymään tammikuussa että saamme nähdä viimeistään siellä lunta.
Tulen tänne taas kirjoittelemaan lähipäivinä kun uusi kierto starttaa. Pitkästä aikaa otetaan poppakonstit käyttöön kun haluaisin niin paljon saada kesävauvan, tai oikeastaan, ylipäätään olla raskaana. ^^
-m-
sunnuntai 16. syyskuuta 2018
Jännitystä ilmassa
Hetki onkin vierähtänyt taas edellisestä kirjoituksesta. Pitkälti olen yrittänyt tässä saada kuvioita kuntoon useammallakin saralla. Työsopimukseni päättyi viime tiistaina. Hirveästi haluaisin jo nyt hakea töitä mutta arveluttaa se kun lähdemme kuun lopulla äidille 10 päiväksi ja se estäisi aloituksen esim ensi kuun alussa. Jos siis mahdollisesti tulisin palkatuksi niin tulisi niin vaikea tilanne sanoa että ei kiitos, en voi aloittaa vielä mutta 9.10. voin tulla. En todellakaan aio olla mitenkään nirso sen suhteen mitä työtä mulle tarjotaan. Mielellään osa-aikaiseen menisin ja saisi olla edes keskivertoa parempi palkka. Mulla ei tosin ole koulutusta mihinkään. Ensi syksynä toivoisin pääseväni aloittamaan erikoistumisen mielenterveys- ja päihdetyöhön. Ellen sitten ole äitiyslomalla.
Ja nyt kun aiheeseen päästiin niin, koen tällä hetkellä raskausoireita. En voimakkaita mutta sellaisia että huomaan ne kyllä. Pohdin tuossa raskausguruni kanssa että milloin voisin tehdä testiä, hänen mielestään tiistaina voisin aloittaa testaamaan. Tosin mulla on erityisherkkä testi kaapissa jolla olisin voinut testata vaikka samantien mutta en halua sitä ns. tuhlata vaan teen sen sitten jos liuska antaa viitteitä plussaan. Eli viikon sisällä on vastaus varmasti. Tämä on vähän hankalaa kun ei tiedä mistä laskea kun keskenmeno sotkee yleensä kiertoja, kun ei tiedä milloin ovulaatio on tapahtunut ja sellaista. Toivon tietysti raskautta todella paljon.
Mulla on hirveä hinku tehdä mun kuontalolle jotain radikaalia jonka toteutan ellen ole raskaana. Reissu äidille tulee todellakin tarpeeseen ja tällä kertaa molemmille on junaan istuinpaikat varattuna.
Pojan uhma on nyt aika pahana. En oikein tiedä miten selviäisin niistä kaikista tempuista mutta ei auta kuin vain ottaa tilanne kerrallaan. Ainakin oma tahto on hemmetin voimakas ja tämä lapsi tulee aivan varmasti pärjäämään tässä maailmassa, sen verran jäärä on! Äiti on ihan helisemässä. Pottailu on alkanut sujumaan pikkuhiljaa paremmin, hän menee välillä ihan mielelläänkin istumaan potalle. Mun iso pieni poika. Niin ja kasvukontrollin tulos oli positiivinen, kuukaudessa 500g ja 1.5 cm lisää. Keväällä punnitaan taas.
-m-
Ja nyt kun aiheeseen päästiin niin, koen tällä hetkellä raskausoireita. En voimakkaita mutta sellaisia että huomaan ne kyllä. Pohdin tuossa raskausguruni kanssa että milloin voisin tehdä testiä, hänen mielestään tiistaina voisin aloittaa testaamaan. Tosin mulla on erityisherkkä testi kaapissa jolla olisin voinut testata vaikka samantien mutta en halua sitä ns. tuhlata vaan teen sen sitten jos liuska antaa viitteitä plussaan. Eli viikon sisällä on vastaus varmasti. Tämä on vähän hankalaa kun ei tiedä mistä laskea kun keskenmeno sotkee yleensä kiertoja, kun ei tiedä milloin ovulaatio on tapahtunut ja sellaista. Toivon tietysti raskautta todella paljon.
Mulla on hirveä hinku tehdä mun kuontalolle jotain radikaalia jonka toteutan ellen ole raskaana. Reissu äidille tulee todellakin tarpeeseen ja tällä kertaa molemmille on junaan istuinpaikat varattuna.
Pojan uhma on nyt aika pahana. En oikein tiedä miten selviäisin niistä kaikista tempuista mutta ei auta kuin vain ottaa tilanne kerrallaan. Ainakin oma tahto on hemmetin voimakas ja tämä lapsi tulee aivan varmasti pärjäämään tässä maailmassa, sen verran jäärä on! Äiti on ihan helisemässä. Pottailu on alkanut sujumaan pikkuhiljaa paremmin, hän menee välillä ihan mielelläänkin istumaan potalle. Mun iso pieni poika. Niin ja kasvukontrollin tulos oli positiivinen, kuukaudessa 500g ja 1.5 cm lisää. Keväällä punnitaan taas.
-m-
sunnuntai 2. syyskuuta 2018
Pohdintoja
Työsopimukseni päättyy 11.9. Mua mietityttää suuresti se että mitä tekisin seuraavaksi. Selvää on että haluan tehdä päihdetyötä tulevaisuudessa mutta tarvitsen siihen koulutuksen, eli toisinsanoen mun täytyy lukea lähihoitaja-opinnot loppuun. Haluaisin lisää töitä. Pelkään kuitenkin etten löydä mitään. Aluksi haluan kuitenkin olla hetken ihan rauhassa, haluan käydä äitini luona itä-suomessa pojan kanssa. Samalla saan nähdä parasta ystävääni ja muita tuttuja.
Toiseksi mieltäni askarruttaa se että milloin mun pitäisi osata odottaa ovulaation tapahtuvan ja entä milloin odottaa menkkoja. Sen tiedän että jos menkkoja ei kuulu siihen mennessä kun olen äidillä niin teen siellä testin ennen kuin lähden istumaan iltaa kaverini luokse. Yritän myös pistää muistiin oireita ja päivämääriä. Esim tänään mun maha on todella turvoksissa ja vatsaa nipistelee. Mietin myös että pitäisikö mun tehdä varuiksi yksi raskaustesti lähipäivinä että näen ettei tule viivan viivaa.
Perjantaina olin työporukan kanssa virkistyspäivää viettämässä ensin hierojalla ja sitten lounaalla. Sen jälkeen miehet tuli mun kanssa kaupungille ja shoppailtiin palkkapäivän kunniaksi. Eilen käytiin Ikeassa ihanan ystävän kyydillä. Taas näyttää koti astetta paremmalta. Ehkä jokin päivä tämä näyttää valmiille. Meillä ei nimittäin ole mattoja. Tai ainakaan sellaisia mitkä sopisi sisustukseen. Nyt mulla alkaa täysi työviikko, 5 päivää putkeen. En tiedä miten jaksan herätä perjantaina kun aina yleensä neljäs aamu on takunnut ja pahasti. Heräänköhän ollenkaan. Sitten mulla onkin vain kaksi työaamua jäljellä. Tosin toinen on vapaaehtois-vuoro. Mutta 11. päivä pidän pienet läksiäiset. Tää on ollut hullut 6 kk mutta ehdottomasti olen tykännyt!
-m-
Toiseksi mieltäni askarruttaa se että milloin mun pitäisi osata odottaa ovulaation tapahtuvan ja entä milloin odottaa menkkoja. Sen tiedän että jos menkkoja ei kuulu siihen mennessä kun olen äidillä niin teen siellä testin ennen kuin lähden istumaan iltaa kaverini luokse. Yritän myös pistää muistiin oireita ja päivämääriä. Esim tänään mun maha on todella turvoksissa ja vatsaa nipistelee. Mietin myös että pitäisikö mun tehdä varuiksi yksi raskaustesti lähipäivinä että näen ettei tule viivan viivaa.
Perjantaina olin työporukan kanssa virkistyspäivää viettämässä ensin hierojalla ja sitten lounaalla. Sen jälkeen miehet tuli mun kanssa kaupungille ja shoppailtiin palkkapäivän kunniaksi. Eilen käytiin Ikeassa ihanan ystävän kyydillä. Taas näyttää koti astetta paremmalta. Ehkä jokin päivä tämä näyttää valmiille. Meillä ei nimittäin ole mattoja. Tai ainakaan sellaisia mitkä sopisi sisustukseen. Nyt mulla alkaa täysi työviikko, 5 päivää putkeen. En tiedä miten jaksan herätä perjantaina kun aina yleensä neljäs aamu on takunnut ja pahasti. Heräänköhän ollenkaan. Sitten mulla onkin vain kaksi työaamua jäljellä. Tosin toinen on vapaaehtois-vuoro. Mutta 11. päivä pidän pienet läksiäiset. Tää on ollut hullut 6 kk mutta ehdottomasti olen tykännyt!
-m-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)