sunnuntai 28. lokakuuta 2018

kp14

Yritin jo aiemmin tulla kirjoittamaan. Lapseni oli sillä hetkelllä erittäin keskittynyt katselemaan Myyrää pleikkarilta että ajattelin että voisin tulla nopsaan kirjoittamaan. Sillä hetkellä kun sain bloggerin auki niin poitsu päätti että eikö hän tulee nyt katsomaan sittenkin Ryhmä Hauta. Että siihen meni se mahdollisuus.

Tässä olen kuulostellut olotilaa että olisikohan se ovis pian täällä sillä mulla ei ole nyt liuskoja käytettävissä. En muistanut ostaa enkä nyt pystykään enää luottaan niiden tuloksiin kun on jo kp14. Eilen nimitttäin oli  maha todella pinkeä ja kireä. Myös alamaha kipristeli. Perjantaina huomasin että myös kohdunkaula oli tosi herkkänä kun saimme pitkästä aikaa miehen kanssa aamusta aikaa kahdestaan. <3 

Täytyy nyt siis vaan kuulostella että jos jokin tosi selkeä oire tulisi. Eilinen ainakin kertoi että lähestytään tai sitten se tapahtui jo eilen ellei tule uudestaan vastaavaa oloa. 

Viime torstaina vapaaehtoisvuoron jälkeen tapasin mun personal trainerin hänen ns.kotisalilla ja hän sai mut todellakin parantamaan suorituksia. Sain paljon kehuja taas ja oli tosi kivaa kun tuli hyvää palautetta. Tokihan mie itse maksan hänelle siitä että saa kuntoa nostettua ja kunnon ohjausta. Olin pitkään tosiaan tuossa kipeänä ja nyt vasta pääsen uudestaan liikunnan makuun. 

Miulla on vielä ensi viikolla pari vapaaehtoisvuoroa entisessä työpaikassa ja sitten en tiedä onko mitään menoja ennen kuin seuraava tatska-aika on 26.11. Siis päivämenoja. Iltamenoja on kyllä tiedossa, yksi halloween tapahtuma ja yksi levyjulkaisukeikka. Molempia odotan innnolla. Ihanaa päästä tuulettuun ensi viikonloppuna kaverin kanssa. En siis tosiaan kuulu näihin jotka varuiksi on juomatta jos vaikka sattumalta olisi raskaana. En pysty elämään elämääni niin että jos olen raskaana. Jos, jos, jos ja vielä kerran jos. Mun on pakko yrittää ajatella realistisesti tästä kropasta ja elettävä täysillä, liikuttava täysillä kunnes pitää hidastaa. Tottakai toivon että mulla ei olekaan sitä tatska-aikaa ja olen raskaana. 

Tämä on oikeasti aika vaikeaa kun koko kroppa huutaa tyhjää syliä. Se sattuu melkein fyysisestikin. Onneksi poika vielä välillä on halittavana. Äidin superrakas. Mutta siis olen äärimmäisen kiitollinen että sain edes yhden lapsen. Ja hänetkin ilman hoitoja. Haluaisin vain että hän saa sisaruksen ja tottakai haluan elää sen kaiken uudestaan. Raskauspahoinvoinnista yövalvomisiin. Ja imetys! Voi tsiisus. Niin ihanaa. Kunpa tulisin pian pysyvästi raskaaksi. 

No mutta, tässä eilen tuli autettua kaveria muuttamaan ja huomenna menen vielä parin kaapin kanssa auttamaan. Tänään ei osunut aikataulut yhteen kun mun täytyy päästä salillle tiettyyn aikaan. :)

Oikein ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

-m-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti