Yk6

Jep jep. Niinkuin otsikosta varmaan voinette päätellä niin ei sitä sitten ollakaan raskaana. En tiedä voisiko olla viallinen testi? Vai onko kyse sitten kemiallisesta, jonka tosin luulisi näkyneen jo aiemmin. 

Tän viikon piti olla kaikinpuolin ihana. Nyt mun täytyy kovasti työstää tätä "suruprosessia" aika kovaa tahtia koska ylihuomenna mun äiti ja mummu tulee meille, samoin ovat meillä lauantaina ja sunnuntaina. 

Mun mies on lohduttanut mua ihanasti. Varsin kovalle tämä ottaa varmasti siksikin että sain illalla tietää tuttuni tuoreesta positiivisesta raskaustestistä ja nyt tilanne on ihan auki että aikooko hän edes pitää sitä lasta, vaikka ehkäisy on yhteistuumin jätetty pois. Mietin että miksi, voi miksi ne plussat menee aina väärään osoitteeseen. Niin moni muu olisi ansainnut sen plussan mieluummin. Ja ihan oikeasti ansainnut. Enkä puhu itsestäni, vaikka sitä toki itselleni myös olisin toivonut. Minulla on eräs ystävä joka on yrittänyt esikoistaan yli vuoden ja toivon todella että he saavat pian plussan. <3

Mun poika täyttää maanantaina kaksi vuotta. Uskomatonta että siitä kaikesta on niin pitkä aika. Mun pieni rakas ihana poika. Olen todella onnellinen että mulla on edes yksi pieni suuri aarre. Olen erittäin kiitollinen että olen edes yhden raskauden saanut kokea ja saanut oman lapsen. Mikään ei silti poista sitä että pelkään lapseni jäävän paitsi paljosta, jos emme saa hänelle sisarusta. Toivon sen tapahtuvan piakkoin. Teimme silti päätöksen että lopetamme aktiivisen yrittämisen koska yrittämällä se vauva ei ainakaan tullut. Aion jatkaa edelleen vitamiinien syömistä mutta pyrin ottamaan rennosti sinne myöhään syksyyn asti. Puoli vuotta tuli täyteen tätä jatkuvaa toivomista ja eri keinoilla kikkailua ja nyt aivot ei vaan enää jaksa. Vihaan sitä että kroppani tavallaan huijasi mua. Mutta asialle ei voi mitään. Kohti parempaa huomista. 

-m-