Liikunnan iloa

Olen jo pitkään ollut turhautunut omaan kroppaani ja siihen etten koskaan saa aikaiseksi liikkua ja muutenkin, mikään ei toimi niinkuin pitää. Eniten on ärsyttänyt se että en tule taaskaan helposti raskaaksi. Mutta toiseksi eniten se että olen yhtä pullamössöä mahasta ja pyllystä. 

Kun mun työpaikalla alkoi käydä kaupungin palkkaamia vartijoita, tutustuin yhteen heistä enemmän. Hän sanoi jossain vaiheessa olevansa personal trainer ja treenaavansa omalla kotipaikkakunnallani. Tuli juteltua vähän kaikista ongelmista ja siitä miten en ole koskaan oikein uskaltautunut salille. Ja että mua myös ahdistaa kaikki ryhmäliikunnat. Tän ihmisen hemmetin hyvä energia ja asenne saivat mut todella harkitsemaan että jos vaikka palkkaisin hänet. Mietin että onko musta todella salilla kävijäksi mutta päätin uskaltautua. 

Ihan ensin lisäsin liikuntaa. Se oli helppoa koska äitini toi mulle viime vierailulla pyörän. Oli todella vapauttavaa lähteä pyöräilemään, hetkeksi omaan rauhaan. Sitten aloin pyöräillä töihin, mikä teki aina 16-17 km pyöräilyä päivään. Ihan joka päivä en edelleenkään jaksa pyöräillä mutta pyrin siihen että suurin osa matkoista taittuu pyöräillen. 

Eka tapaaminen pt:n kanssa piti sisällään lihaskunto- ja liikkuvuustestit. Sen sai ilmaiseksi. Tokalla kerralla, viime perjantaina, päästiin sit ihan kokeilemaan laitteitakin. Ihan ensimmäiseksi venyteltiin. Lämmittelyä ei tarvittu koska tulin suoraan töistä pyörällä. Sen jälkeen lähdettiin tutustumaan laitteisiin. Treenattiin reisiä, selkää, käsiä ja vatsoja. Vaikeimmaksi paljastui selän ojennus selkäpenkissä rullaten. Jalat olivat jo hapoilla siinä vaiheessa ja penkkipunnerrus kiertäen käsipainoilla. Naureskelin että mitkä vauvojen painot se mulle on antamassa kun näytti pieniltä mut jumalauta ne oli 3 kg painot, ja mä en meinannut saada siltikään tehtyä :'D. Että onko vähän päässyt kroppa huonoon kuntoon. 

Olisin tänään halunnut mennä treenaamaan, hyvin ilmastoitu sali houkutteli näillä helteillä. Harmikseni eilen illalla alkoi tuntua mojovat flunssaoireet. Ei nyt mitkään tosi pahat mutta huomattavat. Joten ei sitten menty salille tänään. Mentiin kirjastoon. Jonnekin viileään piti päästä niin miksei sitten sinne. 

Tämä päivä ei ole sujunut kuin tanssi. Mutta jos jotain mielenkiintoista niin pelastimme tänään tervapääskyn poikasen. Jouduin soittelemaan ensin neuvoja että mitä voi tehdä kun en ole noiden lintujen kanssa toiminut paljon yhtään. Hän tosiaan makoili rännin sateenkerääjä tai mikälie onkaan, sellaisessa muovisessa tötsässä. Ensin ajattelin että kyseessä on helteessä tupertunut lintu ja yritin saada juomaan. En siis eka tajunnut että kyseessä voi olla pesästä pudonnut yksilö. Yritin etsiä elsun numeroa mutta en löytänyt, soitin sitten eläinlääkäriin jossa ehdotettiin lopetukseen tuomista. En nähnyt syytä lopettaa koska linnussa ei näkynyt mitään selkeää vammaa. He antoivat mulle elsun numeron josta sain sitten kiinni ihanan ihmisen joka antoi neuvoja. Ekaksi piti tunnistaa lintulaji ja sen paljastuttua piti hakea pahvilaatikko mihin laittaa hänet odottamaan hakijaa. Mieheni juoksi kotoa pojan kenkälaatikon mihin varovasti asetin tämän pienen linnunpojan.

Kävimme viemässä mun tekemälle juottopaikalle vettä ja kiven, koska sellaista en ollut hoksannut vielä laittaa. Sitten menimme kotiin, tutkin vielä paluumatkalla että olisiko katolle tikkaita että pääsisin tutkimaan onko siellä pesää. En löytänyt joten ei auttanut kuin ottaa raukka kotiin odottamaan. Annoin kotona vielä vettä nokan eteen, ja ohjeiden mukaan tarjosin jauhelihaa joka kelpasi erittäin hyvin. Naureskelin kun söi koko naamallaan, siis kun se nokka aukesi niin isoksi! Tällä hetkellä odotellaan miehen kanssa edelleen elsun työntekijää ja alkaa loppua kärsivällisyys. Lintu itse ottaa chillisti ja näyttää nukkuvan, onneksi. Aion kysellä hänen kuulumisia kunhan menee pari päivää. Ristin hänet Anteroksi. Hän vaan näyttää ihan Anterolle. En kyllä tiedä edes sukupuolta. :)

-m-